Tehdään lisää judopöhinää

Seura on aika usein pieni yksikkö, eikä kaikkien jäsenten tarpeita välttämättä voi optimaalisesti tyydyttää sen puitteissa, kirjoittaa puheenjohtaja Marko Tankki Laaksonen.

 
 
3.9.2018

Judokausi on pärähtänyt käyntiin ympäri Suomea. Tatameilla on taas täysi touhu päällä, ja erilaista judotapahtumaa pukkaa niin judoliiton kuin seurojenkin järjestämänä.

Judopöhinää siis riittää. Tämä kai se onkin judon perimmäinen tavoite: mukavaa harrastamista, josta niin mieli kuin ruumis saavat oman osansa. Ja mitä enemmän judokoita on, sitä enemmän erilaista ja erilaisiin tarpeisiin suunnattua judoa Suomessa on.

Ruotsin judoliitto on aktiivisesti kehittänyt toimintaansa 2020 strategiansa mukaisesti. Tulokset ovat olleet vaikuttavia. Tavoitteena olleet 20 000 jäsentä ja 2 000 uutta naisjudokaa on saavutettu jo komeasti. Muissakin tavoitteissa ollaan hyvällä tiellä: on täysin uskottavaa odottaa kahta ruotsalaismitalia Tokion olympialaisista.

Jäsenmäärän kasvu Ruotsissa on perustunut voimakkaaseen panostukseen siihen, että erilaisille ryhmille annetaan mahdollisuus tulla judotoimintaan mukaan, sekä ennen kaikkea yhteen hiileen puhaltamisen meininkiin.

Judoa ei pidä nähdä mustavalkoisesti pelkkänä arvokisamitalien tavoitteluna. Ja toisaalta arvokisamitaleiden tavoittelijat tarvitsevat matkallaan ympärilleen paljon erilaisia judotoimijoita, joita ei ole, jollei ole paljon erilaista judopöhinää.

Judoliiton strategiaan on kirjoitettu visioksi olympiakulta. Tavoitteena se on hyvä ja siihen on sitouduttu. Minun mielestäni rinnalle voisi kuitenkin nostaa toisenkin vision: ”lisää judopöhinää” tai konkreettisemmin 10 000 judokaa. Se vaatisi noin kolmasosan kasvua.

Olin elokuussa mukana seuratoimijapäivillä Pieksämäellä. Kävimme paikalla paikalla olleiden seura-aktiivien kanssa läpi keinoja, jotka auttaisivat seuroja lisäämään jäsenmääräänsä ja saamaan lisää judopöhinää. Ideoita sinkosi laidasta laitaan, mutta varsin monessa toistui sana ”yhdessä”.

Seura on aika usein pieni yksikkö eikä erilaisten judokoitten kaikkia tarpeita välttämättä optimaalisesti voi tyydyttää seuran raameissa. Tässä tarvitaan yhteistyötä lähialueen judokoitten kesken tai jopa valtakunnallisesti. Leirejä tai yhteisharjoituksia peruskurssin päättäneille, naisille, katasta innostuneille tai vaikka varttuneemmalle väelle.

Kun judoka löytää lisää omanlaisiaan harjoituskavereita, on todennäköistä, että pysyvämpiäkin kaveruuksia syntyy ja niiden myötä side judoon vahvenee. Helpoin tie judokoitten määrän kasvuun ja judopöhinän lisäämiseen kun on jo mukaan tulleiden mukana pitäminen. Se onnistuu sillä, että otetaan huomioon erilaisten judokoitten tarpeet. Ja tässä onnistumme parhaiten, kun teemme sen yhdessä.             

Kirjoittaja

Marko Laaksonen