Kohti olympiakarsintaa

Suomen Olympiakomitea muutti tänä syksynä lajien tukijärjestelmäänsä. Niinpä judokin yhdessä muiden kesälajien kanssa pääsi kertomaan, miksi judoon kannattaa jatkossakin investoida.

 
7.12.2017

Judon kannalta lähtökohta oli hankala, sillä aikuisissa isoa menestystä ei muutamaan vuoteen ole saavutettu. Vahvuuksinamme taas olivat potentiaaliset nuoret ja uskottava valmennusjärjestelmä. Tässä valossa tulos oli pelättyä parempi: judo pääsi investointilajien joukkoon ja kolme urheilijaa tuettavien joukkoon. Yksilötuelle pääsy edellyttää potentiaalia menestyä olympialaisissa ja tukipäätöksen perusteella siitä pidetään osoituksena tuoreehkoja nuorten arvokisamitaleja tai menestystä aikuisten tasolla. Uusia päätöksiä tehdään vuoden kuluttua ja uskon vakaasti siihen, että tukiurheilijoittemme määrä kasvaa.

Judoliiton hallitus käsitteli maajoukkueeseen pääsyä ja arvokisavalintakriteerejä ensimmäistä kertaa miesmuistiin. Taustalla oli ajatus, että koska hallitus joka tapauksessa valinnoista vastaa, on kohtuullista että se ne myös etukäteen hyväksyy. Nyt myös kaikkien ikäluokkien kriteerit on ensimmäistä kertaa koottu yhdelle paperille. Lähtökohta kriteereille on koko lailla entinen. Maajoukkueeseen pääsee menestymällä kotimaassa ja ns. pohjoismaisella tasolla. Arvokisoihin pääsy edellyttää menestymistä vähintään Euroopan cup -tasolla. Aikuisissa avattiin myös mahdollisuus arvokisoihin maajoukkuetoiminnan ulkopuolelta. Se tie on kuitenkin kova ja yksinäinen.

Kun katsoo vaikkapa maailmanmestaruuskisojen osanottajia maittain, selviää että ainoastaan judon suurvallat (esim. Japani ja Ranska) lähettävät aina täyden joukkueen niihin. Monet isotkin judomaat menevät kisoihin vajailla joukkueilla, vaikka niiltä varmasti löytyisikin osanottajia joka sarjaan. Tässä mielessä vaatimukset vapaasta osallistumisoikeudesta eivät saa tukea ainakaan kansainvälisestä vertailusta. Suomessa pelkkä kotimainen menestys ei yksin osoita vielä potentiaalia kansainväliselle huipulle. Siksi näytöt arvokisoihin täytyy jatkossakin antaa vähintään eurooppalaisella tasolla.

Valmennusjärjestelmämme on vuoden vaihtuessa nyt siinä tilassa, jota on jo vuosia tavoiteltu. Valmennuspäällikkö johtaa ja kehittää koko valmennusta kaikilla tasoilla ja huolehtii myös aikuisten maajoukkuetoiminnasta. Olympiavalmentaja puolestaan huolehtii erityisesti huippuryhmästä. Päätoimiset akatemiavalmentajat Helsingissä ja Tampereella vastaavat akatemioiden lisäksi nuorten joukkueista ja lisäksi Päijät-Hämeessä on osa-aikainen akatemiavalmentaja. Lisäksi tulevat tietysti oto-valmentajat ja järjestelmän selkäranka eli henkilökohtaiset valmentajat. Tällä vuosituhannella kansainvälisten kisojen lisääntymisen ja raskaan kahden vuoden olympiakarsintajärjestelmän takia päävalmentajan virka oli tehtävänkuvaltaan käynyt pikkuhiljaa kohtuuttoman työlääksi. Uudessa järjestelmässä päävalmentajan tehtävänkuva jaettiin siis kahtia. Odotukseni on, että tehtävänkuvauksen molemmissa puoliskoissa (huippuryhmän toiminta ja valmennuksen kehittäminen Suomessa) saadaan uudistuksen myötä aikaan määrällistä ja laadullista tehostumista.

Pitkä ja raskas olympiakarsinta alkaa ensi toukokuussa. Se, ketkä suomalaiset judokat siihen lopulta osallistuvat ei ole vielä selvää. Toivon kuitenkin, että joukkue on mahdollisimman iskukykyinen ja iso. Karsinnasta tulee kallis. Erään kuulemani arvion mukaan kahden vuoden karsinta maksaisi yhdelle judokalle noin 40 000 euroa. Judoliitto ei yksin pysty rahoittamaan kenenkään karsintaa. Se pystyy kuitenkin asettamaan karsijoille valmentajan ja maksamaan hänen kulunsa ja antamaan muutakin epäsuoraa tukea joukkueelle. Myös rahallista tukea tullaan antamaan niin paljon kuin sitä vain suinkin on budjetista kaivettavissa. Urheilijat tarvitsevat siis myös tukea seuroilta, sponsoreilta ja kaikista mahdollista muista lähteistä. Raaka totuus on, että rahoituksen saamisen edellytyksenä on lopulta menestys ja sitä kautta osoitettu potentiaali. Ehto pätee niin sponsoreihin, Olympiakomiteaan kuin liittoonkin. Jotta voisit uskottavasti tavoitella olympiapaikkaa, täytyy sinulla olla menestystä alemman kategorian kisoista.

Silti uskon, että suomalaisten judokoitten vuodesta 1972 asti katkeamaton olympiaputki ei katkea Tokiossa 2020. Päinvastoin. Meillä on hyviä ja potentiaalisia urheilijoita, joista osa on parhaimmillaan jo Tokiossa, mutta viimeistään Pariisin kisoissa 2024. Vaikka kaikki eivät vielä olympiakarsintoihin olisikaan valmiita, on jatkuvuuden kannalta tärkeää, että myös alemman tason kiertueilla ja myös pohjoismaisella tasolla meillä olisi mahdollisimman isoja joukkueita. Myös kotimaisten kisojen osallistujamäärät ovat tärkeitä. Laadukas määrä synnyttää yksilöitä, joista ponnistetaan myös tulevaisuuden olympialaisiin.

Marko ”Tankki” Laaksonen, Judoliiton puheenjohtaja

 

 

Kirjoittaja