Saat, mitä mittaat

Henkilöstö on saanut tehtäväksi valmistella Judoliitolle mittareita. Ne kannattaa valita huolella, sillä mittarit vaikuttavat toimintaan hyvässä ja pahassa.

 
 
30.3.2018

Strategia kertoo siitä, mitä tavoittelet ja miten tavoitteeseesi aiot päästä. Organisaatioiden strategiassa tavoitteet ovat usein pitkällä, ja ne voivat vaikuttaa saavuttamattomilta. Tämän vuoksi on hyvä olla mittareita, jotka kuvaavat haluttua muutosta. Hyvin valitut mittarit kertovat, ollaanko halutulla reitillä. Ne kertovat mistä tulet ja missä olet, mutta eivät kuitenkaan sitä, pääsetkö perille. Ehdotonta varmuutta ei ole olemassakaan.

Judoliiton strategian visio on olympiakulta. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, visio on mielestäni hyvä. Mittarina olympiakulta on kuitenkin hieman jäykkä. Viimeiset 60 vuotta sarake on näyttänyt nollaa. Siksi hallitus onkin antanut liiton henkilöstölle ohjeen kehittää hieman herkempiä mittareita, jotta entistä paremmin voitaisiin seurata mihin suuntaan kehitys on kehittynyt.

Vuosikertomuksissa mittarin kaltaisia lukuja taloudesta, jäsenmääristä ja koulutuksesta on tietysti esitetty jo pitkään. Taloudelliset mittarit eivät kuitenkaan ole judoliiton kaltaiselle organisaatiolle ensisijaisia. Tärkeintä ei ole tuottaa rahaa, vaan judopöhinää Suomeen. Toki talouttakin on hallituksen seurattava, jotta nähdään että toiminta on terveellä pohjalla. (Talous on sivumennen sanoen tällä hetkellä vakaa.)

Oma ajatukseni mittaamisesta ja samalla tiestä olympiakultaan kulkee seuraavan päättelyketjun mukaisesti. Pitää olla mahdollisimman paljon erilaisia pitkäjänteisesti mukana olevia judokoita. Heidän pitää tehdä mahdollisimman paljon judoa ja judoa tukevaa toimintaa. Heistä mahdollisimman moni kilpailee ja heistä taas mahdollisimman moni tosissaan. Heistä seuloutuvat huiput ja lopulta se olympiavoittaja. Kuullostaa yksinkertaiselta ja sitähän se onkin. Tätä kaikkea judoliiton mittareiden pitäisi mitata.

Määrää ja laatua

Kaiken perusta on se, että Suomessa on judokoita. Kun massaa on paljon, siilautuu joukosta lahjakkuuksia kilpatatameille, heille harjoitusvastustajia, tuomareita, valmentajia, puuhaihmisiä, näkyvyyttä ja kaikkea sellaista, joka vie suomalaista judoa eteenpäin. Eikä pidä unohtaa, että judon kaltainen harrastus myös edistää liikuntaa ja kaikkea sen mukanaan tuomaa hyvää. Judokoiden määrä on siis ehdottomasti keskeinen mittari.

Määrän sisällä myös sen laatua voidaan mitata. Esimerkiksi sukupuolijakauma kertoo liikunnan tasa-arvon lisäksi  vision tiellä olemisesta: naisten ja miesten judossa on jaossa yhtä monta kultamitalia. Myös ikäjakaumasta on hyvä tietää jotain. Onko judo vain lasten harrastus vai löytävätkö ihmiset judosta elämän mittaisen polun. Se on kuitenkin lajin tarkoitus.

Judopöhinää voidaan mitata monella tavalla. Vyökoesuoritukset kertovat, kuinka pitkäjänteistä judotyö Suomessa on. Jos keltaisten vöiden vuosittainen määrä on suuri verrattuna vaikka sinisiin, kertoo se suuresta drop outista ja siitä, että resursseja tavallaan hukataan. Koulutuksia seuraamalla pystytään mittaamaan judo-osaamisen ja valmennustietoisuuden kehittymistä. Kilpailemisen suosiota taas sillä, kuinka paljon kotimaisiin kisoihin osallistutaan ja kuinka moni eri henkilö kilpailee vuoden aikana. Kilpailijoiden määrä on tärkeä mittari, sillä se kertoo paitsi potentiaalista, myös judo-osaamisen kehittymisestä. Kilpailuun osallistuminen on mielestäni judokan yksittäisistä teoista tehokkain keino lisätä judo-osaamista.

Tavoitteellisesti harjoittelevien määrää voidaan mitata esimerkiksi maajoukkuetapahtumien suosiolla. Samalla tullaan mitanneeksi myös yhteistyötä. Mitä enemmän kilpaileva väki kokoontuu harjoittelemaan yhdessä, sitä houkuttelevammaksi yhteistyö koetaan. Tässä tullaan mittaamaan toivottavasti positiivista kierrettä. Kisamenestystä maatasolla voidaan mitata esimerkiksi eri ikäluokkien EJU- ja IJF-kisojen piste- ja mitalisijoilla. Näitä on tullut sen verran, että niistä pystytään jo päättelemään kisamenestyksen suuntaa.

Hyvä renki, huono isäntä

Mittarit ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Niillä on taipumus vaikuttaa toimintaan sekä hyvässä että pahassa. ”Sitä saat, mitä mittaat”, kuuluu sanonta. Mittarit eivät kerro koko totuutta, ja niiden liian ryppyotsainen vahtiminen saattaa jopa viedä organisaation tuhon tielle. Siksi on syytä ymmärtää mittareiden taustat ja pystyä analysoimaan myös niitä keinoja, joilla jokin muutos mittaustulokseen on saatu.

Mittareista ei myöskään kannata tehdä liian työläitä. Onneksi digitalisaatio on saapunut jo urheilujärjestöihinkin, ja esimerkiksi uusi Suomsport -järjestelmä antaa suoraan monia hyviä mittareita. Samoin judoshiaista on saatavissa paljon mielenkiintoisia lukuja.

Judoliiton henkilöstö on kevään aikana kehittänyt mittareita, jotka esitellään hallitukselle kesällä. Tavoitteena on antaa henkilöstölle, hallitukselle ja meille kaikille tietoa siitä, mihin suuntaan suomalainen judo on menossa. Toivottavasti mittareista on jossain vaiheessa luettavissa sarakkeesta olympiakulta uusi luku.

Marko Laaksonen

Judoliiton puheenjohtaja

Kirjoittaja

Marko Laaksonen