Yskäise hihaan!

”Jos sinulta meinaa päästä oma epidemia-arvio, niin ajattele muita ja päästä se omaan hihaan tai nenäliinaan. Älä levitä sitä some-kanaviin”, kerrotaan laajalle levinneessä nettimeemissä.

 
14.4.2020

Koronan kaltaisesta viruspandemiasta on ihmiskuntaa varoiteltu jo jonkin aikaa. Ihmiselle lienee luonteenomaista, että juuri nyt tai lähitulevaisuudessa päälle puskevat ongelmat vievät enemmän huomiota kuin jossain epämääräisen kaukaisessa tulevaisuudessa siintävät tuntemattomat uhat. Koronapandemia on meille juuri tällainen uusi ja tuntematon, johon emme sittenkään ole olleet valmiita. 

Koronavirus hämmentää mieltä monella tapaa. Ainakin aluksi maallikolle on ollut vaikeaa hahmottaa, miksi se on niin vaarallinen, jos sitä toisaalta kuvaillaan “vähän kausi-influenssaa vakavammaksi”. Media täyttyy informaatiosta, joka ei ainakaan aluksi muodosta vastaanottajalle selkeää kuvaa tilanteen vakavuudesta. Eikä se ole median tai vastaanottajan vika, koska uutta virusta eivät edes parhaat asiantuntijat vielä tunne. 

Synkät ja vielä vähän synkemmät ennusteet valtaavat helposti tilaa mediassa. “Maailma ei enää koskaan tule olemaan entisensä.” Kuulostaa todella dramaattiselta. Mutta toisaalta ilman koronaakin maailma ei tulisi koskaan olemaan entisensä, koska maailma muuttuu koko ajan ja joka tapauksessa. Korona aiheuttaa valtavia haittoja, mutta yleensä isoista kriiseistä seuraa jotain hyvääkin.  

Todennäköisesti varautumisemme ja käyttäytymisemme seuraavan kriisin kohdatessa on askeleen paremmalla tasolla. Me urheilun parissa toimivat olemme saaneet koronaoppitunnin omatoimisen harjoittelun merkityksestä. Toivottavasti tästä jää meille jotain pysyvää lisää etenkin nuorten urheilijoiden harjoittelumääriä nostamaan. 

Rakas kotimaamme Suomi on osoittanut kriisin keskellä erinomaista suoriutumista. Noin miljoona suomalaista, sadat tuhannet koululaiset ja opiskelijat siirtyivät hyvin lyhyessä ajassa etätöihin ja etäopiskeluun. Tämä ei olisi ollut mahdollista 15 vuotta sitten. Ei se nytkään kivuttomasti ole onnistunut, mutta nykyinen varsin kehittynyt digitaalinen infrastruktuurimme on mahdollistanut tämän valtavan siirtymän. Jotain oppia tästäkin tulee jäämään epidemian jälkeiseen aikaan. 

Johtajat ympäri maailmaa ovat joutuneet koronaviruksen myötä melkoisen yhteiskuntamoraalisen pohdinnan keskelle. Monissa maissa joudutaan nyt pähkäilemään kriisistä selviytymisen strategiaa tilanteessa, jossa toisessa vaakakupissa on ihmishenkien menetysten minimointi ja toisessa vaakakupissa kansantalouden haittojen minimointi. Ja tässä pohdinnassa ei ole nyt kyse teoreettisesta harjoitustehtävästä vaan todellisesta päätöksentekotilanteesta. Helppoja ja yksiselitteisen oikeita ratkaisuja ei ole tarjolla. Kaikki päätökset tehdään vajavaisen tiedon olosuhteissa. 

Meidän kaikkien sosiaalinen elämä on muuttunut dramaattisesti koronaviruksen myötä. Onneksi ei kuitenkaan lopullisesti. Me etätöitä tekevät huomaamme päivässämme olevan yhtäkkiä ylimääräisiä tunteja, kun emme käytä aikaa matkoihin työpaikan ja kodin välillä. Mitä teemme tällä lisääntyneellä vapaa-ajalla, kun yhteiskunta on suljettu? Kun Karamazovin veljekset on luettu ja Sibeliuksen sinfoniat kuunneltu, mitä seuraavaksi? 

Itsestä ja omista läheisistään huolehtiminen nousee väistämättä elämän keskeiseksi sisällöksi. Samalla huomaamme, kuinka paljon kaipaamme laajempaa yhteisöllisyyttä judotreeneineen, urheilutapahtumineen ja vaikkapa työ- tai opiskelupaikan sosiaalista elämää ympärillemme. Ihminen on hyvin sosiaalinen ja kulttuurinen olento. Kaikkia näitä tarpeita ei voida tyydyttää digitaalisilla välineillä. 

Jos ei muuta, niin koronatilanne havainnollistaa meille hyvin konkreettisella tavalla ihmisen toiminnan vaikutuksen ilmansaasteiden määrään. Täällä pääkaupunkiseudulla liikenteen vähentyessä olemme saaneet nauttia ulkoillessamme poikkeuksellisen hyvälaatuisesta hengitysilmasta. 

Tässä pääkirjoituksessa olisi hienoa kertoa teille, milloin judotoiminta palaa vakiintuneisiin uomiinsa. Kertoisin sen teille, jos tietäisin. Koska en ole asiantuntija tässä asiassa, yskäisen ennusteeni omaan hihaan. 

Kuvituskuva: Claudio Schwartz, Unsplash

Kirjoittaja

Pekka Lehdes