Yksinhuoltajaäiti huoltaa myös koko seuraa

Anu Jokinen on kaksivuorotyötä anestesiahoitajana tekevä yksinhuoltajaäiti, jolla on kaksi kilpailevaa judonuorta. Anu toimii Bodonoksen johtokunnassa sihteerinä ja vanhempien yhteyshenkilönä. Hänen arkeaan rytmittävät judo- ja jalkapalloharjoitukset sekä viikonloppuja judokilpailut ja leirit, joiden mukaan Anu suunnittelee työaikansa.

 
18.7.2017

”Lomat ja vapaapäivät ajoitan mahdollisuuksien mukaan niin, että pääsen kuljettamaan ja huoltamaan judokoita eri tapahtumissa. Järjestelen kimppakyytejä seuran vanhempien kanssa WhatsApp –ryhmissä ja toimin myös itse kuljettajana viikoittain pääkaupunkiseudun seurojen yhteistreeneihin. Välillä kotimme on majatalona Pohjois-Suomesta tuleville kilpailijoille. Lisäksi olen mukana myös vuosittain järjestettävän Kerava Shiain organisoinnissa ja toteutuksessa leipojana, kahviossa, tilaamassa palkintoja ja välillä myös ensiapupisteessä.”

Judon parissa Anu on toiminut yli kymmenen vuotta lastensa aloittaessa lajitreenit. Kilpailutoiminnan kehittyessä myös ulkomaan kisa- ja leirimatkat ovat tulleet tutuksi samoin kuin maajoukkuetoiminta. Hän muistelee, että joutui opettelemaan kisahuoltajan roolin yritysten ja erehdysten kautta sekä muilta judovanhemmilta ja kilpailijoilta kysellen. Kommelluksiltakaan ei ole vältytty, sillä omien sanojensa mukaan hän oli alussa ”ihan pihalla” kaavioista ja säännöistä luullen, että kilpailupäivä päättyy aina tappiomatsiin. Anu lohduttaa myös muita judohuoltajia, että treenejä ja kilpailuja seuraamalla oppii ymmärtämään lajia, vaikka ei itse judoa harrastaisikaan. Lapsille huoltajan läsnäolo ja kannustusjoukot ovat tärkeitä kisoissa. On hyvä, että tuttu aikuinen on myös lohduttamassa, jos ei onnistunutkaan. Aktiivinen seura- ja kilpailutoiminta on tutustuttanut judoäidin eri seurojen judokoihin ja junioreiden vanhempiin. Tietoa on jaettu ja monia tärkeitä vinkkejä Anu on saanut myös kyselemällä aktiivikilpailijoilta ja eri valmentajilta. Yhteistyö lähiseurojen kisaryhmien kanssa toimii ja pääkaupunkiseudun yhteistreenit Herttoniemessä kuuluvat viikoittaiseen ohjelmaan. Yhteistreenimahdollisuudet oman seuran nuorille avautuivat tatamin reunalla muiden judoseurojen edustajien kanssa jutellessa.

”Näen tärkeänä sen, että jaan kokemuksiani ja tietoa uusien kilpajudokoiden huoltajille, jotta heidän ei tarvitsisi kompuroida samojen asioiden kanssa kuin mitä itse olen joutunut. Käytännössä tämä tarkoittaa vaikka sitä, että opastan kilpailupäivään valmistautumisessa, sopivien harjoitusten, leirien ja kilpailujen löytämisessä ja kisapäivän rutiineihin liittyvissä asioissa.”

Tiedottamisella pyritään ylläpitämään avointa ilmapiiriä.

Alkuaikoina viestitimme irtolapuilla salin seinällä ja tekstiviesteillä edestakaisin, mutta nyt hyödynnämme teknologian mahdollisuuksia. Anu vastaa Bodonoksen Huoltotiimin WhatsApp-ryhmästä, jossa vanhemmat viestittävät kimppakyydeistä ja muusta ajankohtaisista asioista. Seuralla on myös suljettu Facebook –ryhmä, jossa jaetaan tietoa ajankohtaista asioista ja siellä voi kysyä mitä tahansa judoon liittyvää.

Kisaryhmän tiedotuskanavaa ylläpitää valmentaja. Seuran puheenjohtaja lähettää myös perinteisiä infokirjeitä sähköpostilla jäsenille, huoltajille ja tiedotteita medialle ja yhteistyökumppaneille sekä seuran julkiselle Facebook –sivulle. Aktiivisella tiedottamisella seura pyrkii avoimeen ilmapiiriin. Erilaisten ihmisten toimiessa yhdessä ei väärinymmärryksiltä ja erimielisyyksiltäkään voi välttyä, mutta Anun mukaan seurassa niihin tartutaan ja asioista keskustellaan yhdessä. Hyvä käytös ja positiivinen asenne kantavat jo pitkälle.

”On tärkeää, että jokaiselle löytyy seurassa oma paikka. Toiset vanhemmat ovat mukana apuohjaajina treeneissä ja toiset antavat panostaan vaikka tiedottamisessa. Seuran oma kisatapahtuma antaa jokaiselle mahdollisuuden osallistua. Huoltajat ovat tärkeä voimavara, jonka sitouttaminen lapsen ja nuoren harrastukseen on olennaista sen jatkuvuuden kannalta. On äärimmäisen hienoa nähdä uusia toimijoita seurassa, jotka vuorostaan jakavat tietoa eteenpäin.”

Samalla matkalla

Anu ei laske tunteja, joita hänellä judon parissa kuluu. Judo on elämäntapa. Aktiivinen seuratoiminta ja judohuoltajuus mahdollistavat sen, että hän voi olla tiiviisti mukana lastensa harrastuksessa ja elämässä.

”Meillä on valtavasti yhteisiä muistoja. Olen saanut kokea myös mahtavia judoelämyksiä, kuten matka Rion olympialaisiin. Oli myös huikea kokemus seurata U18-maajoukkueen valmistautumista Vantaan EM-kisoihin ja huomata yhteishenki, joka kehittyi matkan varrella. Lisäksi olen käynyt kisamatkoilla maissa, joihin en varmastikaan muuten olisi lähtenyt. Olen saanut hyviä ystäviä, joiden kanssa olen viettänyt muutenkin vapaa-aikaa. Yhteiset kokemukset tatamin laidalla ja huoltojoukoissa yhdistävät. Kuitenkin antoisinta on nähdä, miten omat ja muiden nuoret kehittyvät vuosien varrella rakastamassaan lajissa. Muita judon parissa vapaaehtoistyötä tekeviä haluan rohkaista, että meitä vähän hulluja judohuoltajiakin tarvitaan taustalla. Suomen judo kehittyy, kun saadaan uusia urheilijoita ja lajiin sitoutuneita huoltajia mukaan toimintaan.”