"Hymy-Pekka" on poissa

Tänäkään vuonna ei Suomen judoväki säästynyt suru-uutisilta. Pekka Korpiola (1956-2019) siirtyi taivaan tatameille maaliskuun lopulla.

 
9.4.2019

Pekka oli aikanaan kiistatta Suomen parhaita judokoita. Hän voitti ensimmäisen miesten Suomen mestaruutensa vasta 17-vuotiaana ja uusi mestaruuden vielä 4 kertaa sen jälkeenkin, muiden SM-mitalien lisäksi. PM-kultaa tuli kaksi kertaa niin ikään muiden mitalien lisäksi.

Pekka sijoittui kaksi kertaa EM-kisoissa seitsemänneksi. Hän voitti muun muassa Finnish judo openin ja avoimen Max Jensen -turnauksen. Kovimpana saavutuksenaan Pekka piti kuitenkin opiskelijoiden MM-hopeaansa.

Pekka oli myös Meido-Kanin joukkuekisoissa kantava voima ja henkinen kapteeni. Sarjajyrä vertaansa vailla.

Pekan ottelutyyli -86 kg:ssa ja ylemmissä painoluokissa oli sulavaa ja tehokasta. Pekan venymiskyky oli myös uskomatonta.

Allekirjoittanut muistaa ikuisesti, kun pääsi ensimmäistä kertaa Meido-Kanin ykkösjoukkueeseen matsaamaan. Pekan iloisuus, positiivisuus ja kannustus vei nuorelta pojalta pahimmat pelot pois. Olinhan joukkueessa, missä oli vain Suomen parhaita. Pekka kannusti aina muita.

Pekka ei ollut ainoastaan meido-kanilainen vaan hänestä piti koko Suomen judoyhteisö. Pekkaa kuvaakin hyvin sana hymy. Pekan leveän hymyn muistavat varmasti kaikki. Leppoinen ja iloinen olemus tarttui muihinkin.

Pekka aloitti judon vuonna 1967. Taustatukea tuli molemmilta sediltä eli Kyösti ja Timo Korpiolalta. Geenit judoon olivat siis kohdallaan.

Pekka osasi ottaa kisat todella rennosti. Totesi vain, että "mukavaahan tämä matsaaminen on". Ottelijana hän oli tunnettu siitä, ettei sortunut "rumiin otteisiin". Hän otteli aina rehdin hengen mukaisesti. Työskentely matolla oli silti tehokasta ja teknistä. Pekka oli suhteellisen pienikokoinen sarjassaan, mutta liikkuvuudellaan ja räjähtävyydellään hän yllätti usein isommat ja vahvemmat vastustajansa.

Pekka teki myös ison työn judon hyväksi muuallakin kuin tatamilla. Hän toimi Judoliiton hallituksessa ja toiminnanjohtajana. Hänet nimitettiin Helsingin 1989 EM-kisojen pääsihteeriksi. Kisat olivat menestys judollisesti, mutta myös näkyvyyden kannalta ja siinä Pekalla oli sormensa pelissä. Järjestelyt toimivat kiitettävästi ja kehuja tuli ulkomaan edustajilta.

Pekka ehti toimia myös keilailuliiton toiminnanjohtajana. Kielitaitoisena hommat sujuivat paikassa kuin paikassa.

Pekan poismenoa suree koko judoväki. Taivaan tatamit saivat nyt kovan vahvistuksen joukkoonsa. Pekalta jäi suremaan kaksi lasta ja tietty muu perhe.

Meido-Kanin, Judolehden ja koko judoyhteisön puolesta syvimmät osanottomme Pekan poismenon johdosta.

Ikävä on, mutta muistot kantavat.

Kirjoittaja

Esa Korkia-aho