Isän opissa

Jos jompikumpi räjähtää, niin kumpi sen on? Minä, sanoo Roope Korhonen. Minä, sanoo Jorma Korhonen.

 
13.7.2017

Räjähtely on kuitenkin harvinaista, vaikka kyseessä on isä-poika-valmennussuhde.


Jorma Korhosen judoura alkoi 1970-luvulla Kajaanin judokerhon peruskurssilla yhdessä pikkuveli Markon kanssa. Veljekset tappelivat aika lailla.

"Vanhemmat ajattelivat, että jos ne judossa rauhoittuisivat. Ettei menisi ihan ratakatujen säännöillä", Jorma Korhonen muistelee.

Judo vei mennessään niin, että molemmista veljistä, Jorkesta ja Maresta, tuli Suomen olympiaedustajia. Jorma voitti urallaan myös Euroopan mestaruuden ja kaksi muuta EM-mitalia.

Jorman poika Roope Korhonen on nyt voittanut kahtena vuonna alle 18-vuotiaiden Suomen mestaruuden ja ottelee ikäluokan maajoukkueessa.

"Pienestä asti olen kulkenut isän mukana salilla. 5-vuotiaana aloitin itse judon. Se tuntui heti oikealle jutulle. Pienestä asti olen tiennyt, että tämä on se, mitä haluan tehdä", Roope sanoo.

Roope ei käynyt perinteistä peruskurssia. Jormalla, Marko-veljellä ja muilla Kajaanin entisillä kisaajilla oli saman ikäisiä lapsia, ja porukka alkoi kokoontua lauantaisin judosalilla.

Lapsille opetettiin leikin varjolla ketteryyttä ja kehonhallintaa. Siinä sivussa opeteltiin pikkuhiljaa judotekniikoita.

"Judoa oli ehkä kymmenen prosenttia", Jorma arvioi.

Silloiset pikkumukulat ovat nyt teinejä, mutta harjoitus on yhä samalla paikalla, lauantaisin klo 17 Kajaanin judokerhon salilla.

Kisat ovat lisääntyneet

Suurin ero Roopen ja Jorman nuoruuden harjoittelussa on kisojen määrä. Ennen kisoja ei ollut tarjolla yhtä paljon. Roope käy kymmenkunta kilpailua vuodessa.

"Kilpailu on hyvä mittari", Jorma sanoo. "Virheet löytyvät kisoissa kaikista parhaiten. Niistä pitää tehdä johtopäätökset, mitä täytyy tehdä paremmin."

Myös kovuus tulee kilpailemisen kautta. Liika kisaaminen alkaa kuitenkin isä-Korhosen mielestä syödä kehitystä.

"Tiedän itse, miten raskasta kilpaileminen on. Kisan jälkeen menee muutama päivä, että saa itsensä nollattua ja on taas vastaanottavainen harjoituksille."

Nuorempana Roope kisasi vain 5-6 kertaa vuodessa.

"Siinäkin mielessä olen Roopea säästellyt, että harvoin on otettu oman ikäluokan lisäksi toisessa ikäluokassa niin, että samana päivänä tulisi kymmenen matsia. Siinä otteleminen kärsii jo inflaation."

Keskittyminen on tärkeä osa kilpailua. Kun otteluita on ylenpalttisesti, se ei enää onnistu.

Roope kertoo judoharjoittelunsa ultimaattisen tavoitteen ujosti, mutta epäröimättä.

"Kyllähän sinne olympiamitaliin haluaisi."

Jormakin on sitä mieltä, että tavoite on vähintään arvokisamitali. Molempien mielestä sitä tavoitellaan aikuisten sarjoissa.

"Arvostan aikuisten mitalia enemmän kuin mitään nuorten mitalia", Roope sanoo.

Isä on vaativa valmentaja

Jorma tunnustaa olevansa vaativa valmentaja.

"En katsele mitään puolivaloilla tekemistä. Se mitä tehdään, tehdään kunnolla."

Hän arvelee vaativansa Roopelta vielä enemmän kuin muilta.

"Kun näkee niin läheltä ja koettaa oikaista virheet mahdollisimman aikaisin."

Roope sanoo, että hän pystyy ottamaan neuvot vastaan.

"Ei ole sen suhteen vaikeutta. Ja kotisalilla on muutama muukin, joka niitä neuvoja antaa."

Korhosilla ei ole sellaista sääntöä, että urheiluasiat pitäisi jättää salille, vaan judosta puhutaan myös kotona. Pikkusisko Sini-Mariallakin on vihreä vyö. Äiti on pysynyt poissa tatamilta, mutta hän on lymfaterapeutti, joten Roope saa kotona myös lihashuoltoa.

Aikuisten kanssa Kajaanissa

Kotisalilla Kajaanissa samanikäisten junnujen porukka on jo jokunen vuosi sitten hajonnut Roopen ympäriltä. Treenikavereina on nyt seuran aikuisia ja pari vuotta nuorempia samanhenkisiä nuoria.

Roope ei silti ole muuttamassa muualle. Hän opiskelee ensimmäistä vuotta liiketaloutta ammattiopistossa. Koulutus kestää kolme vuotta.

"Kotisalilla saan varmasti ihan tarpeeksi kovia treenejä. Kaverit ja kotiväki ovat Kajaanissa, tukiverkko on siellä."

Jorman mielestä Kajaanin judokerhon aikuiset ex-kisaajat ovat osanneet antaa Roopelle sopivaa vastusta. He ovat vuosien varrella sovittaneet omia otteitaan ja voimankäyttöään kasvavan pojan tarpeisiin. Jorma ottaa Roopen kanssa paljon randoria itsekin.

"Mielestäni olen aika hyvin onnistunut keventämään. Kun vuosi vielä menee, niin uskon että se on toinen meistä, joka joutuu keventämään."

Tekniikka tahtoo Jorman mukaan helposti vääristyä, jos joutuu aina harjoittelemaan vahvempiensa kanssa. Oman ikäisiä ja kokoisia harjoituspareja löytyy onneksi leireiltä.

Niille on pitkä matka, mutta Roope sanoo tottuneensa matkustamiseen.

"Minua se ei häiritse."

Monta valmentajaa

 Kotisalillakaan Jorma ei valmenna Roopea yksin. Marko-setä vastaa suurimmaksi osaksi fysiikkavalmennuksesta.

"On yritetty panostaa siihen, että harjoittelu olisi monipuolista", Jorma sanoo.

Jorman ja Markon omasta, Harry Haltun suunnittelemasta harjoittelusta on riittänyt ammennettavaa ja sovellettavaa myös jälkikasvulle. Pieniä erojakin on.

"Olisin itse halunnut nuorempana löytää voimistelun. Aloitin sen teini-iässä, mutta Roope jo ennen kouluikää", Jorma kertoo. Roope myös hiihtää paljon.

"Itse en tykännyt hiihtämisestä. Roopen hiihto on ihan erinäköistä."

Judoharjoituksia Roopella on viikossa 5-7, joista kolme aamuharjoitusta keskittyy tekniikkaan ja taktiikkaan. Lempitekniikoita ovat koshiguruma, kouchi makikomi ja jalkakuristus sankakujime.

"Ne on monelta eri ihmiseltä omaksuttu ja itse olen soveltanut sellaisiksi, mitkä onnistuvat parhaiten", Roope kertoo.

Kotisalilla on opetettu paljon matalaa seoinagea ja kouchimakikomia, joilla Jorma aikoinaan niputti vastustajia. Hän odottelee, että seoinage palaa Roopenkin valikoimaan. Kasvupyrähdys hävitti tuntuman tuttuun heittoon.

Ottelen loppuun asti

Omaksi vahvuudekseen ottelijana Roope nostaa sen, ettei hän ei jätä matsia kesken.

"Vaikka olen häviöllä paljonkin, ottelen loppuun asti aina. Ippon kuitenkin ratkaisee."

Roope sanoo, ettei ole saanut henkiselle puolelle erityisiä oppeja isältään, mutta on niitä tainnut huomaamatta tulla.

"Mistäs me puhuttiin tänään?" Jorma kysyy.

"Että oma pääkoppa on kaikista pahin vastustaja", Roope vastaa. Hän osaa myös kertoa, miten itsestä päästään voitolle.

"Uskomalla siihen omaan juttuun. Sillä että luottaa omaan tekemiseen. Ettei mene matseihin kokeilemaan vaan voittamaan."

 

Jorma Korhonen

Ikä 49

Kajaanin judokerho

Euroopan mestari 1989

EM-hopeaa 1990 ja -pronssia 1993

MM-5. 1997

Barcelonan olympialaisissa 9. sija

Roope Korhonen

Ikä 17

Kajaanin judokerho

Alle 18-vuotiaiden SM-kultaa 2017 ja 2016

Baltic Sea Championships kultaa 2017

Kirjoittaja

Annikka Mutanen