Judoliiton ja Meido-Kanin pitkäaikainen vaikuttaja Ari Grönholm (1947-2020) on poissa

Tämän jo muutenkin suht ikävän vuoden loppuun saapui vielä suruviesti. Judoliiton pitkäaikainen vaikuttaja ja Meido-Kanin entinen puheenjohtaja ja kunniapuheenjohtaja Ari Grönholm menehtyi 26.12.2020.

 
30.12.2020

Työssään Ari toimi HKL:n osastopäällikkönä ja esimiehenä. Hän järjesti töitä myös judokoille, jotta saivat vähän ekstraa harjoittelun tueksi. Oli turvamies keikkoja konserteissa ja tapahtumissa. Ari piti huolta muista seurarajoista riippumatta.

Ari toimi vuodesta 1974 Judoliiton hallituksessa ja oli tässä pestissä vuosia. Hyvää ja osaavaa miestä ei kannattanut vaihtaa. Liitossa Ari toimi usein kilpailu- ja sääntövaliokunnissa.

Ari aloitti judon vuonna 1963 ja sai keltaisen vyön Suomen ensimmäisen mustan vyön judokalta Väinö Haukalta samana vuonna. Mustan vyön Ari sai 1979. Kilpailu-ura oli lyhyempi, mutta hän saavutti silti kaksi SM pronssia. Järjestötyö houkutti Aria kuitenkin enemmän ja siinä hän olikin loistava. Meido-Kanin puheenjohtajana Ari toimi vuosia ja tänä aikana myös seuran kilpailumenestys oli kovalla tasolla. Hän todella piti huolen siitä, että seura toimii ja menestyy. Ari sai myöhemmin Meido-Kanin kunniapuheenjohtajan arvon.

Allekirjoittanut sai ensikosketuksen Ariin C-nuorten SM-kisoissa Kisahallissa 1977, kun hän jakoi mitalit ja puristi kättä todella kovaa ja sanoi “Poika sä teit upean tempun”.

Hän toimi useissa kilpailuissa kisojen päällikkönä ja oli myös loistava tuomari. Jämerä tapa toimia näkyi niin kisojen organisoinnissa kuin tuomarina. Vaikka hän oli jämäkkä kaikessa siinä mitä hän teki, oli hän samalla todella lupsakka ja huumorintajuinen ja Arin nauru raikuikin joka paikassa. Mainittakoon, että Arin vaimo Terttu toimi myös judon parissa ja oli Judoliiton toimistosihteeri vuosia. Terttu teki työnsä samalla jämäkkydellä kuin Arikin. Eläkkeelle jäätyään Ari ja Terttu muuttivat maaseudun rauhaan nauttimaan ansaittuja eläkepäiviä. He olivat kuin kaksi joutsenta. Erottamaton pari.

Ikävä täyttää nyt niin puolison, omaisten sekä seuran ja muun judokansan sydämet. Muistot Arista kuitenkin elävät ikuisesti. Hieno mies on poistunut taivaan tatameille. Ilmeisesti siellä tarvittiin hyvää järjestömiestä ja tuomaria. Lepää rauhassa Ari.

Kirjoittaja

Esa Korkia-aho