Judoliiton uusi päävalmentaja Rok Draksic vaatii sitoutumista ja ammattimaisuutta

Slovenialainen judon Euroopan mestari Rok Draksic aloitti Suomen Judoliiton päävalmentajana syksyllä. Puolessa vuodessa hän on oppinut tuntemaan valmennettavansa myös yksilötasolla ja tietää, mitä kunkin urheilijan kohdalla tasapainoiseen kehittymiseen tarvitaan. Draksic on vaativa ja tavoitteellinen valmentaja. Siviilissä mukavan oloinen ja leppoisa päävalmentaja sanoo olevansa tatamilla oikea pitbull-terrieri.

 
1.2.2021

Suomen Judoliiton nimeämään huippuryhmään kuuluu tällä hetkellä kahdeksan judokaa, joiden tavoitteena on menestyä Pariisin olympialaisissa 2024 ja edelleen Los Angelesissa 2028. Ryhmän päivittäisvalmennuksesta ja kansainvälisestä tapahtumakalenterista vastaa slovenialainen Rok Draksic. Hänen sopimuksensa on 2 + 2 vuotta. 

Ryhmää tuetaan taloudellisesti Judoliiton valmennuksen budjetista. Lisäksi osa ryhmän urheilijoista saa Suomen Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön myöntämää valmennuksen tehostamistukea. Ryhmä harjoittelee pääosin Helsingissä. 

Huippuryhmään on nimetty niitä urheilijoita, jotka ovat sitoutuneet ryhmän toimintaan ja päivittäiseen harjoitteluun päävalmentajan laatiman ohjelman mukaisesti. Rokin tehtävänä on vetää myös kotimaan edustusvalmennusleirit. 

‒ Kyllä Rokin tietotaitoa hyödynnetään myös suomalaisen judovalmennuksen linjaamisessa. Olemme juuri päivittämässä judovalmennuksen suuntaviivoja lapsuudesta huippuvaiheeseen. Käytännössä kyse on judokan polun päivittämisessä ja sisällön laajentamisesta. Päävalmentaja tekee aikuisten ja alle 23-vuotiaiden vuosisuunnitelmat ja vastaa niiden toteutuksesta. Keskustelemme tietenkin suunnitelmista ja viime kädessä Valmennusvaliokunta hyväksyy ikäluokkien vuosisuunnitelmat, valmennuspäällikkö Jaana Jokinen kertoo. 

Pienestäkin maasta voi tulla menestyjiä 

Rok Draksic aloitti judon 7-vuotiaana pienessä 50 000 asukkaan kaupungissa Celjessä, kun kaverit houkuttelivat. Samaan aikaan aloitti judon myös Rokin kolme vuotta vanhempi veli, joka voitti sittemmin kolme Slovenian mestaruutta. Latvian kokoisessa Sloveniassa asuu vain kaksi miljoonaa kansalaista. 

Isä olisi halunnut poikien auttavan maanviljelyssä ja rahakin oli tiukoilla, joten judo piti aloittaa salaa. Kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen oli pyydettävä rahaa judogiin eikä isä enää siinä vaiheessa hennonut kieltäytyä. Sillä päätöksellä oli kauaskantoisia seurauksia. 

Kilpailuhenkinen Rok sai kanavoitua energiansa tatamille. 15-vuotiaana hän päätti antaa lajille kaikkensa ja saavuttaa jotain suurta. Ensimmäinen iso saavutus oli junioreiden MM-pronssi 2006. Tie menestykseen ei ollut helppo, sillä harjoitusvastustajia piti toisinaan hakea naapurimaista ja randoria ottaa tyttöjenkin kanssa. 

‒ En koskaan antanut periksi ja halusin aina vaan saavuttaa enemmän. Keskityin ensisijaisesti laadukkaisiin harjoituksiin, vasta tämän jälkeen ajattelin kisoja, Rok sanoo.  

Euroopan mestaruus tuli lopulta alle 73-kiloisissa vuonna 2013. Saavutuksiin kuuluvat myös viisi muuta EM-mitalia, 14 IJF World Tourin mitalia, kolme olympiaturnausta ja kaksi MM-kisojen viidettä sijaa. Pahin epäonnistuminen tapahtui Rion olympialaisissa 2016, kun menestyspaineet pistivät miehen harjoittelemaan itsensä ylikuntoon. 

Vuonna 2017 Rok siirtyi päätoimiseksi valmentajaksi maan suurimpaan seuraan, Judo club Bezigrad Ljubljanaan, kun Slovenian Olympiakomitea tarjosi pestiä. Rok on myös Slovenian urheilukomitean jäsen. Aktiivivuosinaan Rok valmensi kasvattajaseurassaan Sankaku Celjessä kadetteja ja lapsia. Draksic oli jo kilpailuvuosinaan hyvin analyyttinen ja kirjasi muistioonsa huomioita vastustajien ja valmentajien parhaista metodeista. 

Menestystä tuli nopeasti myös valmentajana, kun Rokin valmentama Adrian Gomboc voitti 66-kilon sarjassa Euroopan mestaruuden 2018. Näitä mestaruuksia on tullut kautta aikain Sloveniaan vain kaksi ja Rok on ollut osallisena molemmissa. 

Rok elää unelmaansa 

‒ Pienen judomaan valmentajan pitää olla perillä monista asioista, tekniikasta, fysiikasta, ravinnosta ja henkisen puolen valmentautumisesta. Haluan olla tiiviisti tekemisissä valmennettavien kanssa, jotta opin tuntemaan heidät ja antamaan neuvoa kaikissa näissä. Aika hyvin suomalaisilla perusasiat olivat tiedossa jo tullessani. Monella on esimerkiksi ravintoterapeutin antamat suositukset, mutta silti minunkin mielipidettäni kysytään, Rok sanoo. 

Rok imee oppia kaikesta mahdollisesta. Hän tutkii ideoita, lukee kirjoja, keskustelee muiden valmentajien kanssa ja soveltaa oppejaan valmennettaviinsa. Maanantaisin hänellä on tilaisuus kokeilla uusia juttuja omissa treeneissään etenkin vaimonsa kanssa. 

Draksicit ovat asettunut asumaan Vantaan Pähkinänrinteeseen. Rok sanoo elävänsä nyt unelmaansa, kun saa omistautua täysin judolle. Ennen Suomeen tuloaan hän tunsi vain muutamia suomalaisia judokoita. Historiasta pitävä slovenialainen oppi kuitenkin pian tuntemaan myös sellaiset nimet kuin Juha SalonenJorma Korhonen ja Jaana Ronkainen.  

Rokin mielestä olosuhteet ovat Suomessa erinomaiset, varsinkin kun judon olympiavalmennuskeskus Helsingin Mäkelänrinteen uudessa Urhea-hallissa pääsee kunnolla käyntiin. Syksyllä harjoitukset keskitettiin pääkaupunkiseudun saleille. Nekin salit ovat Rokin mielestä parempia kuin yksikään Sloveniassa. Vaatimattomammista olosuhteista huolimatta slovenialaiset ovat menestyneet. 

‒ Rahoitus on keskeisessä roolissa, jotta urheilijat voivat harjoitella ammattimaisesti. Tänä vuonna judo sai julkisia tukia hieman enemmän kuin viime vuonna, mutta lisää tarvittaisiin. On sääli, jos joku joutuu jättämään vaikkapa olympiakarsintoja väliin rahapulan vuoksi. Se ei ole ammattimaista ja tavoitteellista toimintaa. Varmin tie rahoituksen turvaamiseen on tietenkin menestys. Silloin on helpompia saada tukia ja sponsoreita, Rok tietää. 

Uusi systeemi 

Draksic muutti suomalaisten huippujudokoiden harjoittelusysteemin heti tullessaan. Hänellä on tarkka ohjelma, jota jokaisen huippuryhmään kuuluvan on sitouduttava noudattamaan. Oleellisin muutos lienee se, että nyt kaikki huiput harjoittelevat yhdessä. Aiemmin treenattiin enemmän omissa oloissa muutaman harjoitusvastustajan kanssa. Se ei ollut hedelmällistä, jos treenivastustajissa ei ollut esimerkiksi samanpainoisia vastustajia.  

Huippuryhmä harjoittelee yhdessä Rokin laatiman ohjelman mukaisesti tiistaista sunnuntaihin. Viikkoon sisältyy 8‒9 judotreeniä ja oheisharjoitteita. Maanantaina on pakollinen lepo. Maksimi määrä judotreenejä viikossa on 12 ja minimi 10. Moni harjoittelee ylimääräisiä kertoja omalla salillaan esimerkiksi henkilökohtaisen valmentajansa ohjaamana. Silloinkin noudatetaan päävalmentajan laatimaa ohjelmaa ja ohjeita.  

‒ Riippuu tietysti myös ajankohdasta, kuinka paljon harjoitellaan. Kilpailukaudella treenejä voi olla vähemmän ja peruskuntokaudella enemmän. Ei treenata liikaa, jotta vältytään vammoilta eikä liian vähän, ettei se kostaudu kilpailuissa. Treenien jälkeen pitää olla väsynyt. Ennen kisoja harjoittelua pitää vähentää ja jos joku tarvitsee hieman enemmän lepoa, se on hyväksyttävää.  Seuraan jokaista yksilöä, onko hän esimerkiksi vain ylikuormittunut vai huonossa kunnossa. Siksi tulin tänne, että olen selvillä jokaisen urheilijan tilanteesta.  

Rok haluaa tietää tarkalleen, mitä hänen suojattinsa tekevät. Häntä itseään valmennettiin aikanaan sataprosenttisesti niin, että sooloiluja ei sallittu. Rokilla oli täysi kontrolli ja vastuu myös Adrianin tekemisistä.  

‒ Suomessa tilanne on hieman erilainen ja se on minulle outoa. Koska suomalaisilla judokoilla on kuitenkin historiaa vanhojen valmentajiensa kanssa, niin olen suostunut kompromissiin. Minimivaatimus kuitenkin on, että he tekevät yhteistyötä, Draksic painottaa. 

Treeneissä painetaan kuin eläimet 

Treeneissä harjoitellaan sekä tekniikkaa että randoria eli ottelunomaista kamppailua. Aiempaa enemmän on kiinnitetty huomiota myös newazaan. Perjantait on pyhitetty kokonaan mattotekniikoille.  Siihen on selkeä tarve, koska muutama vuosi sitten säännöt muuttuivat niin, että matossa saa työskennellä aiempaa pidempään ilman ylös komennusta. 

‒ Suomalaiset olivat aiemmin hyviä matossa, mutta viime vuosina asia ei enää ole ollut niin. Haluan kääntää tämän lehden takaisin. Monet maat harjoittelevat nykyäänkin pääasiassa pystyjudoa, mutta me teemme molempia, Rok vinkkaa. 

Harjoituksissa keskitytään tekniikan, kestävyyden ja taistelutahdon kehittämiseen. Suomessa aiemmin vaikuttanut ranskalainen päävalmentaja Pascal Tayot painotti käsiotetta eli kumikataa. Se on keskeisessä osassa myös Rokin harjoitteissa.  

Yksi asia Rokin mielestä oli hyvällä tasolla jo hänen tullessaan syksyllä Suomeen: voima. Sillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä, jos muut asiat eivät ole kunnossa. Joillakin on jo lähtökohtaisesti melko hyvä tekniikkakin. Siinäkin on päävalmentajan mielestä aina parannettavaa. Suomen kärkiottelijoissa on lahjakkuuksia, joista Rok uskoo hiovansa vielä timantteja. Ei hän muuten tänne olisi tullut.  

‒ Suomessa on nyt hyvä sukupolvi kasvamassa. Osa heistä on jo voittanut arvokisamitaleja nuorempien ikäluokissa eli he ovat oppineet voittamaan. Uskon pystyväni antamaan heille sen, mitä he tarvitsevat menestykseen senioritasolla. Tavoitteena on, että ainakin yksi suomalainen judoka saavuttaa lähivuosina jotain isompaa eli arvokisamitalin. Tässä on kyse maratonista, koska lähtötaso määrittelee myös tulevaisuutta. Naisjudokoilla on hieman enemmän kirittävää miehiin verrattuna, Rok sanoo. 

Odotan urheilijoilta ammattimaisuutta 

Rokin mukaan urheilijan on ymmärrettävä, että harjoituksiin tullaan töihin. Siellä jokaisen on yritettävä parhaansa. Harjoituksiin ei tulla pelleilemään eikä huvittelemaan, vaan tekemään töitä vakavasti.  

‒ Uskon, että tämä on ymmärretty. Jos urheilija keskittyy tekemiseen sataprosenttisesti, niin hän välttyy myös vammoilta. Harjoituksissa pelataan kyllä joskus pallopelejäkin, joissa voi hassutella. Judohan on itsessään myös peli, joka on hauskaa. Heittäminen on hauskaa ja onnistuneesta suorituksesta tulee hyvä mieli. Mutta jos haluaa menestyä, on tehtävä kovasti töitä. Se ei voi olla aina kivaa, vaan työtä, jota on valmis tekemään tavoitteidensa eteen. Niin tekevät kilpakumppanitkin, Rok korostaa. 

Draksic tekee työtään intohimolla. Hän antaa itsestään 100 %, koska haluaa urheilijoiden menestyvän.  

‒ Tämä ei tunnu työltä, vaan pikemminkin unelmalta. Ajattelen judoa koko ajan, se on elämäni. Vapaa-ajallakin mietin, mitä voisi tehdä paremmin. Jokaisessa treenissä teen muistiinpanoja ja otan palautetta urheilijoilta. Siksi pystyn analysoimaan tapahtumat tänne saapumisestani saakka, Rok toteaa. 

Rokin mielestä huippuluokan judovalmentajaksi ei voi tulla ilman huippujudokan taustaa. Jos ei ole itse ollut samassa tilanteessa kuin huiput, niin on vaikea valmentaa. Lasten ja harrastelijoiden valmentajana voi toki toimia vähemmän meritoitunut judoka. 

‒ Pelaan minä jalkapalloakin ja tiedän siitä paljon, mutta ei minusta silti ihan saman tasoista valmentajaa tulisi kuin vaikkapa Mourinhosta, Rok lohkaisee. 

Kisapaikalla Rok pyrkii olemaan rauhallinen. Jos hän alkaisi hermoilla, se tarttuisi helposti myös urheilijaan. Rok pysyy siis viilipyttynä, ohjeistaa urheilijoita ja kannustaa hyvään suoritukseen. Koska hän tuntee valmennettavansa hän huomaa jo lämmittelyssä kuka ei ole kunnossa ja kenellä on paineita. Niissä tilanteissa tarvitaan psykologin silmää. 

Parhaat käytännöt  

Draksic ei ole minkään judokoulukunnan puolesta puhuja. Hän pyrkii omaksumaan parhaat ainekset kaikkien maiden judokulttuurista. Koska Slovenia on pieni maa keskellä Eurooppaa, Rok sai nuoresta pitäen oppia vähän joka suunnalta. Jo juniorivuosina hän tarkkaili, mitkä asiat toimivat parhaiten ja yritti sen jälkeen implementoida näitä parhaita oppeja omaan harjoittelusysteeminsä.  

Säännöillä on myös iso vaikutus harjoitteluun. Esimerkiksi otteella on ollut iso merkitys jo Lontoon olympialaisista vuodesta 2012. Mattotaidoilla on ollut niin ikään taas isompi rooli muutaman vuoden ajan. Myös kilpailuaikatauluja on rukattu arvokisoissa, joten sekin vaikuttaa harjoittelemiseen. 

Treeneissä Rok sanoo valvovansa urheilijoiden tekemistä ja näyttävänsä tekniikoita. Hän ei ota kuitenkaan randoria valmennettaviensa kanssa. Yksi syy siihen on tällä hetkellä pieni loukkaantuminen, joka estää täysipainoisen harjoittelun. 

‒ Jos otan randoria yhden, kanssa, niin entäs sitten muut? Ryhmässä on kahdeksan judokaa enkä millään voi ottaa randoria kaikkien kanssa. Se ei olisi tasapuolista, Rok sanoo 

Rok vaatii urheilijoita sopeutumaan valmennusohjelmaan. Ohjelman sisällä hän tarkkailee urheilijoita myös yksilöinä.  

‒ Jos näytän vaikka tekniikkaa, jokaisen on ymmärrettävä siitä perusasiat. En kuitenkaan pakota tekemään samalla tavalla, vaan jokaisen on löydettävä kyseiseen tekniikan toteuttamiseen oma tapansa, koska olemme yksilöitä. Toiset ovat pidempiä, toiset lyhyempiä, toisilla on enemmän voimaa kuin tosilla jne. Silloin samanlainen toteutus ei voi sopia kaikille. Yhdestä tekniikasta löytyy helposti kymmenen eri variaatiota sen tehokkaaseen toteuttamiseen. Jokaisen on vaan löydettävä se itselleen sopiva. 

Valmennusohjelman noudattaminen on Rokin mielestä tärkeää myös loukkaantumisten välttämiseksi. Jos joku on vaikka liian väsynyt randorissa, se voi johtaa loukkaantumiseen. Tai jos juoksee liikaa, se voi olla riski polville. Tai jos treenaa vaikka liian yksipuolisesti esim. käsiä, niin siitä ei hyvää seuraa.  

‒ Kun pidän tarkkaa kirjaa kaikkien tekemisestä, tiedän mitä tehdään liikaa ja mitä liian vähän. 

Rok sanoo tekevänsä yhteistyötä myös henkilökohtaisten valmentajien kanssa ja on yhteydessä heihin jatkuvasti.  

‒ On tärkeää, että he tuntevat urheilijoiden harjoitusohjelman ja ymmärtävät mitä teemme missäkin vaiheessa. Näin hekin voivat valmentaa ohjelman mukaisesti. Lisäksi olen tietenkin tiiviissä yhteydessä liiton valmentajien ja valmennuspäällikön kanssa. He ovat kaikki entisiä huippu-urheilijoita, joten yhteisymmärrys syntyy mutkattomasti, Rok selvittää. 

Myös muiden lajien valmentajilta Rok kehottaa ottamaan oppia, koska monet harjoitteet soveltuvat myös judoon. Rok sanookin tutkivansa muiden lajien harjoitustapoja aina kun siihen on aikaa. 

Suomalaisia judovalmentajia Rok kehottaa keskittymään ensisijaisesti tekniikan opettamiseen erityisesti nuorille. Vain teknisesti etevä judoka voi Rokin mielestä menestyä kansainvälisesti. Rokilla on myös selkeä mielipide siitä, miten nuoret saadaan pysymään lajin parissa: 

‒ Treeneissä pitää olla hauskaa ja niistä on tykättävä. Voi ottaa mukaan myös erilaisia pelejä, mutta itse lajia on harjoiteltava niin, että se koukuttaa jatkamaan. Lisäksi tarvitaan menestystä, jotta nuorille saadaan esikuvia. 

Rok arvostaa myös kataa tärkeänä osana judoa. Se on Jigoro Kanon luoma judon kielioppi ja traditio, jota jokaisen mustan vyön judokan pitäisi osata jonkun verran. Se on Rokin mukaan myös oiva ja suosiotaan kasvattanut kilpailumuoto judon harjoittamiseen.  

‒ Moni olisi saattanut vaihtaa lajia ilman kataa, joten on hyvä, että meillä on tällainenkin kilpailumuoto. Kata on hyväksi judolle, Rok painottaa. 

COVID-19 hankaloittaa kaikkea 

Suomalaiset judokat ovat osallistuneet yleensä kiitettävästi kansainvälisiin tapahtumiin, mutta nyt coronan vuoksi se on hankalaa. Esimerkiksi leirit on peruttu ja kansainvälinen kokemus on jäänyt olemattomaksi. Rokin keskusteluyhteys ulkomaalaisiin kollegoihin toimii kuitenkin koko ajan.   

‒ Muut maat saavat meihin nähden etua coronatilanteessa, koska Suomessa saa harjoitella korkeintaan kymmenen hengen ryhmissä. Useimmissa Euroopan maissa lock down -tilanteessakin sallitaan harjoittelu isommissa ryhmissä. Esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä treenataan 30–50 hengen ryhmissä. Siitä on heille selkeää etua, Rok harmittelee. 

Tokion olympialaiset ovat jo niin lähellä, että ihmeitä ei enää ehdi Rokin mielestä tapahtua. Parilla judokalla on kuitenkin vielä teoreettinen mahdollisuus sinne päästä.  

‒ Parissa vuodessa uskon saavuttavamme kuitenkin sen verran edistystä, että päätavoitteenamme oleviin Pariisin olympialaisiin saataisiin myös suomalaisväriä. Sitä ennen pitää kuitenkin hankkia mitaleita EJU:n ja IJF:n kisoista, Rok linjaa. 

Rok sanoo olevansa harmissaan siitä, että corona haittaa hänen työtään, mutta silti hän jaksaa pysyä positiivisena. 

‒ Olen optimistinen ja uskon tilanteen pian helpottavan. Tärkeintä on säilyttää motivaatio ja treenata tosissaan, vaikka tulevaisuus onkin epävarma, Rok kannustaa. 

 

Rok Draksic 

Syntynyt: 2.1.1987 Celjessä Sloveniassa
Mitat: Pituus 166 cm, paino 78 kg (otteluvuosina -73) 
Perhe: Vaimo 
Koulutus: Rakennusinsinööri, suorittaa maisteritason valmentajatutkintoa Mariborin yliopistossa Sloveniassa
Kielitaito: slovenia, englanti, saksa, venäjä 
Vyöarvo: 3. dan 
Tokui waza: Kata-guruma 
Saavutuksia: Euroopan mestari, kaikkiaan 6 EM-mitalia, maailman rankingin ykkönen 2013, Euroopan mestari myös valmentajana. Osallistui kolme kertaa olympialaisiin ja oli kahdesti MM 5. 
Luonne: Iloinen ja positiivinen, mutta erittäin kilpailuhenkinen 
Lempiruoka- ja juoma: Grillattu lohi ja kahvi 
Mielimusa: Se mitä radiosta tulee, esim. folk ja tietysti tsemppimusana Rocky Balboan jalanjäljissä Eye of the Tiger.
Muut harrastukset: Murtomaahiihto, pyöräily ja juoksu. Lukee myös elämänkertoja, yleensä urheilijoiden menestyksestä. Lempikirja kertoo maailman parhaasta pyöräilijästä, Primož Rogličsista. 
Motto: ”More than others.” 

 

Kirjoittaja

Ralf Ahlskog