Nelilapsisella Marko Konttisella
riittää aikaa myös judolle

Marko Konttinen aloitti judon Mäntyharjulla Arto Raekorven ja Jussi Kokkolan ohjauksessa vuonna 1995. Judoura lähti vauhdikkaasti käyntiin seuraavana vuonna saavutetun alempien vöiden mestaruuden myötä.

 
25.3.2019

Vuosituhannen alussa rauhanturvaajatehtävissä palveleminen toi väkisin taukoa judon harrastamiseen. Marko toimi palvellessaan taktisen erikoisryhmän voimankäyttökouluttajana.

Judon lisäksi Marko harrasti nuorempana taekwondoa sekä kävi krav magan peruskurssin. Nykyään hän treenaa satunnaisesti myös vapaaottelua.

Marko palasi judon pariin omien lasten aloittaessa harrastamisen 2011. Parin vuoden päästä hän osallistui Muksujudo 1-koulutukseen ja ohjasi muksujudoa Mäntyharjussa.

Pojat aloittivat myös jääkiekkoharrastuksen, jolloin Marko toimi usean vuoden ajan Mikkelissä maalivahtivalmentajana. Viikonloput kuluivat pelireissuilla tai poikien judokisoissa. Sunnuntaisin oli vielä Leijonakiekkokoulu, jossa Marko myös valmensi. Tässä kohtaa myös työkuviot veivät toiselle paikkakunnalle, eikä judolle jäänyt enää aikaa kovinkaan paljon.

Paluu takaisin

Muutama vuosi sitten saimme Markon houkuteltua takaisin ohjaajaporukkaan. Siitä syttyi uusi liekki judon harrastamiseen. Isän innostus judoon sai myös pojat siirtymään pelkästään judon pariin, jolloin Markolle jäi aikaa opiskella itsekin enemmän judoa. Valmentajakoulutuksen 2-tason hän suoritti viime vuonna. Valmennustehtävissä Marko kuluttaa tatamia 5 kertaa viikossa ja niiden lisäksi kalenteriin mahtuu vielä muutama oma harjoitus.

Nopeasti tatamille palaamisen jälkeen kilpailemiseen liittyvät asiat alkoivat kiinnostaa. Kilpailuihin piti päästä osallistumaan ensin kilpailijana ja vähän myöhemmin myös tuomarina.

Haasteena pienessä seurassa on vastuun jakautuminen muutamille ihmisille. Tavoitteena on saada seuraan lisää aikuisia. Valmennuksessa tukena on Joutsan Tarmon Tuomas Rantanen, joka käy noin kerran kuussa ohjaamassa harjoituksia.

Koulutuksissa ja kisamatkoilla käyminen vie paljon aikaa, mutta palkitsee monella tapaa. Kun tekee sitä mistä pitää ja rakastaa, aikaa harrastamiselle löytyy. Nelilapsisen perheen isän ajankäytön organisoinnin on oltava tehokasta. Tällä hetkellä hoitovapaalla oleva isä ottaa perheen nuorimman harjoituksiin mukaan äidin iltavuoroviikoilla. Salilla riittää pikkumiehelle faneja ja hoitavia käsiä. Aikaa riittää vielä suunnitella kolmepäiväistä leiriä loppukesälle 2019.

Visio: Hyvinvoiva seura, jossa kaikkien on mukava harrastaa ja kilpailla.

Kiitollinen: Perheelle, joka mahdollistaa harrastukselle omistautumisen.

Motto: Kaikki alkaa aina jostakin.

Kirjoittaja

Anu Pulkkinen