Olavi "Korkki" Korkia-aho poistui maallisilta matoilta

Meidokanin pitkäaikainen puurtaja ja lasten judon uranuurtaja on poissa.

 
8.2.2018

Olavi "Korkki" Korkia-aho (13.3.1933 - 30.1.2018) on poistunut taivaan tatameille. Meido-Kanin pitkä-aikainen puurtaja  nukkui rauhallisesti pois Meilahden sairaalassa sairauskohtauksen jälkeen.

Korkki toimi lasten ja nuorten vetäjänä Meido-kanissa vuosikausia. Hän aloitti oman judouransa 1974 - 1975 aikoihin, vasta 41 vuotiaana. Laji vei kuitenkin mukanaan. Korkki sai  myös oman poikansa luopumaan haaveista "tulevana nyrkkeilymestarina", ja tämänkin lajin vaihtui judoon. Korkki nyrkkeili itse nuorena, muttei halunnut pojan seuraavan jalanjälkiänsä siinä lajissa.

Korkki eteni judossa ja aloitti harjoitusten vetämisen. Parivaljakkona viime vuonna menehtyneen Per-Uno "Peruna" Björklundin kanssa he loivat  judoon täysin uuden tavan ohjata lapsia. Kaksikkoa voi hyvällä syyllä kutsua pioneereiksi siinä, kuinka lasten kanssa toimitaan ja tulisi toimia tatamilla. Korkin tapaa opettaa kopioi myös moni nykyinen ja lasten ja muksujudon ohjaaja.

Treeneissä oli hauskaa, mutta myös fyysistä. Kaikki tehtiin judomaisen leikin kautta. Korkin työpanos tällä saralla oli mittaamattoman arvokas ja sitä näkymätöntä työtä, jota tarvitaan kaiken perustaksi.

Korkki toimi muutenkin aktiivisesti seurassa ja oli aikanaan myös Meidokanin toiminnanjohtaja. Hänen huumoristaan saivat nauttia lapset, vanhemmat ja muut judokat.

Hän veti myös Arashin kesäleirejä Hiro Tanayaman ja Antti Rengon kanssa, ja nämä nimet vetivät väkeä leireille. Vierailipa hän muidenkin seurojen treeneissä ja leireillä.

Korkki saavutti lopulta mustan vyön 2000-luvun alussa melkein kuudenkympin korvilla ja oli tuolloin vanhin 1. danin suorittanut Suomessa.

Peruna muutti Vaasaan, Korkki jatkoi treenien vetoa Meido-Kanissa ja otti vielä pestin aikuisten treenienkin vetäjänä. Hän veti niin sanottuja huru-ukkojen treenejä, ja niissäkin riitti hauskuutta.

Korkki oli pitkäjänteinen ja lojaali siinä, mitä ryhtyi tekemään. Hänellä oli pitkä ura Yleisradiossa työnjohtajana, mistä hän jäi myös eläkkeelle. Sama pitkäjänteisyys ja tekemisen palo näkyi myös judossa.

Hän kävi ahkerasti katsomassa Helsinki Judo Campin treenejä katsomossa vielä vanhoilla päivilläänkin, ja oli aina juttelemassa jonkun tutun kanssa. Kaikki tunsivat Korkin. Yksi tuttu siis puuttuu seuraavalta HJC:ltä.

Kyösti Korpiola kiteytti Korkin neljään sanaan: "Hän oli suuri judoka."  Näihin sanoihin on hyvä lopettaa.