Soremade ‒ Matti Tieksola tuomitsi viimeisen ottelunsa

Oulun Haru-shiaissa nähtiin toukokuussa suuren judotuomarin, Matti Tieksolan, viimeinen esiintyminen tuomarina tatamilla. Tieksolan tuomitsema ottelu oli näytöstyylinen ja se käytiin 1970-luvun säännöillä. Tatamilla annettiin useampi koka ja yuko ja varoituksiakin keikokuun saakka. Malisen ja Suomalan välinen ottelu ratkesi lopulta hanteilla Malisen eduksi.

 
17.6.2019

Matti Tieksola asui kouluaikoinaan Kuusiluodossa ja oli Oulun Pyrinnön jäsen. Eräänä syyspäivänä 1964 alakerran ilmoitustaululle ilmestyi pieni lappu, jossa luki: ”Aloitan judo-opetuksen 10.10.klo 14.00. Seppo Räty”.  Matti katseli lappua naapurin kaverin kanssa ja yhteisestä sopimuksesta he päättivät osallistua kurssille. Matti muistaa, miten ensimmäisissä harjoituksissa oli kymmenkunta oululaista mukana ja Seppo teki häneen suuren vaikutuksen. Niin Matti jäi koukkuun judoon.

Matti Tieksolan kertomaa ei voi kuunnella kuin ihmetellen. Hän muistaa, että he harjoittelivat ilman seuraa aina vuoden 1966 tammikuun asti. Yrityksistä huolimatta judokoita ei hyväksytty Pyrinnön judojaostoksi. Niinpä Oulun Judokerho perustettiin tammikuussa 1966.

Viisi vuotta myöhemmin Oulun yliopiston silloinen liikuntasihteeri Veikko Keskitalo otti Mattiin yhteyttä kysyäkseen, aloittaisiko Matti yliopiston judon. Kyllähän se Matille sopi, vaikka silloisessa OJK:n hallituksessa asiasta keskusteltiin. Yliopiston judo alkoi ja se toimii edelleen.

Matti on ollut perustamassa myös Pyhäjoen judokerhoa 1974. Sieltä Matin mieleen on jäänyt erityisesti Jukka-Pekka Jokinen, joka on tehnyt näyttävän uran aluksi kilpailijana ja sittemmin loistavana valmentajana. Matti haluaakin lähettää Jukka-Pekalle lämpimät terveiset. Pyhäjoen lisäksi Matti valmensi myös Oulussa, joten tatamilla vietettyjä tunteja kertyi viikossa toistakymmentä.

Uutterana judokana, Matti jatkoi uusien seurojen perustamista. Jääliin hän perusti Wepo-kanin 1981, josta pisimmälle ponnistivat nykyisin Oulussa treenaavat dan-veljekset, Eero ja Harri Pelkonen. Myös Ylikiiminkiin syntyi judoseura, kun silloinen kunnanhallituksen puheenjohtaja otti Mattiin yhteyttä. Ylikiimingin Katsudostakin nousi tunnettuja judokoita, joista nimekkäin lienee tuomariurallakin kunnostautunut Janne Isoaho.

Tämän vuoden maaliskuussa Matti siirtyi yhtenä pyydettynä vetäjänä Oulun Kamppailuklubille opastamaan brassijujutsun harrastajia judon salaisuuksiin. Aikaisemmin judo ei ole ollut OKK:n toiminnassa, mutta uusien vetäjien toimesta judo on nykyään yksi noin kymmenestä OKK:n lajista.

50 vuotta judotuomarina

Parhaiten Matti Tieksola tunnetaan varmasti judotuomarina. Vuonna 1966 sattuneen valitettavan auto-onnettomuuden jälkeen syntyi Haru-shiai, joka pidetään yhä keväisin menehtyneiden judokoiden muistoksi. Kilpailu pidettiin aluksi kerhon mestaruuskilpailuna ja vuodesta 1973 Haru-shiaina. Matti kertoo, ettei heillä ollut tuomareita ja kun Seppo Rätykin muutti tuolloin Rovaniemelle, piti ylimmän vyön ryhtyä tuomariksi ja ottaa vastuu muutenkin kerhon pyörittämisestä.  Näin pesti lankesi luonnollisesti Matille, joka itsekin osallistui mestaruuskilpailuihin vuonna 1969. Tällöin matolla tuomaroi Matti Rantasuo.

Kysyttäessä Matilta hienoimmista tuomarimuistoista, hän totesi: ”Voisin sanoa, että kaikki tuomarimatkat ovat olleet hienoja. Tietenkin sellaiset, joissa itse menestyy ja saa komission johtajilta kehuja, jäävät mieleen ikuisesti. Niitä on kohdalleni tullut harvakseltaan, mutta ne ”perfect, Matti” -sanonnat eivät unohdu.  

Toinen mukava muisto Matin tuomariuralta on veteraanien MM-kilpailuista Londonderrystä vuodelta 2002. Matti kertoo:

”Ikäryhmää ja painoluokkaa en enää muista, mutta eräässä ottelussa olin tuomarina matolla ja toinen ottelijoista loukkaantui. Kutsuin lääkärin matolle. Sillä aikaa, kun lääkäri hoivasi loukkaantunutta, siirryin toisen ottelijan viereen juttelemaan pitkäksi toviksi niitä ja näitä. Ottelija sanoi tulleesta Brasiliasta. Kun loukkaantunut oli jälleen pystyssä, kysyin brassilta jatketaanko?  Tämä nyökytteli ja minä huusin hajimea.”

Tieksolan tuomariura on ihailtava ja ainutlaatuinen

Matilla on veitsenterävässä muistissaan tarkasti monen monta kilpailua. Kerran Hollannissa kaksipäiväisissä kilpailuissa hän tuomitsi yhtä soittoa yli 12 tuntia – toinen päivä oli vähän lyhyempi. 

”Osanottajamäärää en enää muista, mutta satoja niitä oli. Arvokilpailuissa, joiksi lasketaan EM- ja MM-kisat sekä olympialaiset, olen saanut kunnian olla mukana yli 30 kertaa. Kolme kertaa erilaisissa MM-kilpailuissa, noin 30 kertaa eri-ikäisten EM-kilpailuissa ja kerran nuorten olympiapäivillä.”

Tuollaiset tuomarimatkat jäävät varmasti mieleen, mutta yksi Matin mieleenpainuvimmista tuomarimatkoista oli vuonna 1994 Tokion liepeillä pidetty Jigoro Kano -cup. Matti jatkaa tarinaa:

”Kun saavuimme Suomen joukkueen kanssa Naritan kentälle ja kävelimme kohti tullivirkailijoita, ensimmäinen koppalakki pysäytti minut ja käski aukaista matkalaukun. En kuitenkaan aukaissut.  Sen sijaan otin esille Kodokanin jäsenkortin ja sekös sai tullimiehen tekemään asennon niin että kantapäät kopisivat. Ei tarvinnut kenenkään aukaista laukkua ja siinä me hanhenmarssia käveltiin eteenpäin.”

50 vuotta tuomarina toiminut Matti Tieksola on nähnyt siis monen monta kilpailua, kilpailijaa ja sen, miten tuomaritoiminta on vuosikymmenten saatossa muuttunut. Tieksola oli 70-luvun alussa usein ainoa tuomari, kun sarjatoiminta pääsi vauhtiin eri puolilla maata. Matin mielestä ottelijan kannalta on tietenkin parempi, että tuomareita on aina kolme päättämässä tuomioista.

”Ei meillä Pohjois-Suomessa ollut aluksi kurssin käyneitä tuomareita montaa. Säännöt ovat muuttuneet alkuvuosistani paljon. Suurimmat muutokset koskivat vyön alapuolisia otteita. Se, että kokat ja yukot jäivät pois, ei ollut minulle merkittävä asia. Eihän niitä ollut silloinkaan, kun aloitin tuomitsemisen – oli vain ippon ja waza-ari. Isohko muutos on kulmatuomarien siirtyminen pöytätuomareiksi, joilta vaaditaan nopeaa toimintaa ja jatkuvaa ottelun seuraamista, eikä siinä työssä saa olla yhtään häiritsevää tekijää.”

Judoa myös tuomarin uran jälkeen

Nyt, kun Matti jätti Haru-shiassa haikeat hyvästit judotuomarin uralleen, hän toivoo, että nuoret judokat alkaisivat tuomareiksi. Matti tietää, että vaikka oma kilpailu-ura saattaa olla ykkösjuttu, niin kurssit käymällä pääsee paremmin sisälle, mitä ottelussa tapahtuu ja mihin seikkoihin ottelijankin pitää kiinnittää huomiota. Matin sanoin:

”Mattotuomari on ottelussa kaikkein parhaimmalla ja lähimmällä paikalla todistamassa maailman valioiden kamppailua toisiaan vastaan. Kukaan muu ei voi seurata huippujudoa lähempää kuin mattotuomari. Siinä oppi itsekin uutta tekniikkaa. Hyväksi tuomariksi ei tule vain lukemalla sääntöjä ulkoa. Hyvän tuomarin pitää osata lukea ottelun kulkua, aistia sen henki ja osata soveltaa tulkintoja oikeudenmukaisesti.”

Matille 50 vuotta tuomarina on yksi pala koko kakusta. Se pala on nyt syöty, mutta kakkua on vielä jäljellä. Matti käy yhä matolla niin usein kuin pääsee ja ehtii muilta harrastuksiltaan. Paikkojen reistaillessa randorit ovat taaksejäänyttä elämää, mutta pohjoisen kilpailuissa Matti käy seuraamassa matseja. Järjestötoimintakin on edelleen mahdollinen. Katat ovat hänestä mielenkiintoisia omine juonineen, ja jos hän ei muuta pysty judon parissa tekemään niin sosiaalista toimintaa judomatkojen muodossa on luvassa jatkossakin.

Ihana keskusteluhetki on lopuillaan ja kiitän Mattia upeista tarinoista. Hän hiljenee ja vakavoituu:

”Kaipaan ”vanhojen partojen” kokoontumisajoja eri puolille Suomea. Vaikka kaksi erittäin läheistä judoystävää onkin poistunut viime aikoina rajan taakse, niin vielä meillä jäljelle jääneillä olisi paljonkin tarinoitavaa keskenämme. Vai mitä Vesa Reilimo?”

Haaste vanhoille parroille on nyt siis heitetty. Ja vielä jonain päivänä me nuoremmatkin voimme ehkä jakaa omia tarinoitamme seuraaville sukupolville. 50 vuotta tuomarina on kova juttu! Mikä on sinun judotarinasi 50 vuoden kuluttua?

Kirjoittaja

Katri Malinen