Sosiaalinen sinkoilija ja myönteinen maisteri

Sampo Mälkiä ja Valtteri Olin ovat sympaattinen urheilija-valmentaja-pari Keravalta. Valtterilla oli valmennussuhteen alkaessa ylempi vyöarvo kuin Sampolla mutta Sampolla laaja valmennustietämys.

 
23.9.2017

Valtteri Olin, 18, Keravan Bodonos
Lukiolainen Mäkelänrinteen urheilulukiossa

Sampo Mälkiä, 36, Keravan Bodonos
Vanhempi konstaapeli, liikuntatieteiden maisteri

 

Valtteri Olin:

Aloitin judon Itävallassa Wienissä 2003. Perheemme asui siellä kolme vuotta. Oli silloin neljä tai viisi. Äiti halusi panna minut judoon. Jos vaikka bussissa tuli joku saman ikäinen poika ja halusi paikkani, niin annoin sen sille. Äiti toivoi, että judossa oppisin pitämään puoliani.

Judossa oli tosi kivaa, siellä leikittiin koko ajan. Suomessa jatkoin pienen tauon jälkeen ja oli lähellä, että olisin silloin lopettanut kokonaan. Oli niin tylsää, kun harjoituksissa ei leikitty. Mutta sitten menin kisoihin. Niiden jälkeen sanoin heti iskälle, että haluan uudestaan. Hävisin pronssimatsin, mutta häviäminen vaan nauratti. Enää se ei niin naurata.

Kun Sampo tuli meidän seuraan, mulla oli korkeampi vyö kuin sillä. Sampolla oli keltainen tai oranssi ja mulla taisi olla vihreä.

Kesällä 2012 Bodonos rupesi järjestämään kesätreenejä, ja Sampo lupautui vetämään niitä junnuille. Meitä oli mukana minä, Noora ja Tinja. Oltiin Kalevan kentällä, ja Sampolla oli erikoisia kuminauhoja, joilla tehtiin semmoisia sivuttaisliikkeitä, hypittiin ja muuta. Olin silloin vielä aktiivisesti jalkapallossa, joten en ollut niin usein mukana Sampon treeneissä kuin muut.

Sitten myöhemmin Sampo rupesi käymään myös kisoissa meitä koutsaamassa, kun se itsekin kävi kisailemassa. Kun seuran vanhemmat vetäjät eivät olleet enää niin aktiivisia, Sampo rupesi kattomaan meitä vähän enemmän.

Ekat SM-kisat

Nuorten SM:issä 2013 Sampo oli jo koutsin paikalla. Ne olivat elämäni ensimmäiset nuorten SM:ät. Johdin pronssimatsia kahdella yukolla ja wazarilla, mutta sitten yhtäkkiä puolitoista minuuttia ennen loppua kaveri kuristi mut. Se harmitti paljon, mutta Sampo sanoi, että en ole B-junnu edes vielä, mutta olen kuitenkin täällä kisoissa ja pronssimatsissa. Et ei pidä huonosti ajatella.

Yleensä Sampo löytää häviöistä positiivista palautetta. Se on hienoa. Mitä muut oli mua ennen valmentaneet meidän seurassa, niin oli tullut yleensä paljon kritiikkiä, mutta Sampo löysi positiivista. Se lämmitti mieltä.

Nyt Sampo tekee mun harjoittelun jaksotuksen ja punttiohjelmat, suosittelee ja määrää, missä treeneissä käyn, montako judoa tulee viikossa, montako punttia, montako oheisharjoittelua. Ja hänellä on suurin auktoriteetti siinä, mitkä kilpailut mä kisaan.

Sampo myös vetää mulle treenejä torstaisin, perjantaisin ja joskus sunnuntaiaamuisin. Torstaina ja perjantaina saattaa olla puntti, jonka jälkeen on judotreeni. Se pitää virkeänä. Varsinkin ennen kisakautta me tehdään ennen judoa punttia, jotta saadaan nopeusvoimaa judoon. Sampolla on yleensä kauden aikana jokin voimaliike, johon se vaatii sen nopeuden.

Sampo totta kai kommentoi, jos jotain on tehtävä paremmin, mutta aina jos teet hyvän heiton, se on kehumista. Hän pystyy antamaan paljon positiivista palautetta, mikä rohkaisee urheilijaa.

Kun menee huonosti, niin me ollaan kyllä molemmat ihan hiljaa. Että ei siinä sen enempää.

Valmentajana Sampossa on ehkä parasta, että hän antaa luovuuden olla mukana. Mä voin kokeilla, ei ole vain tiettyä juttua joka toimii oikein, voi olla monia vaihtoehtoja. Voin myös käydä niissä treeneissä mitkä musta tuntuu hyvältä, kunhan niissä on jotain järkeä.

Maanantaina Sampo oli mulle pitkästä aikaa ukena. Tinja oli mukana lapsenvahtina. Koska se oli loukkaantunut, Sampon piti olla uke. Kun me oltiin pukuhuoneessa, se oli ottanut säärisuojat mukaan, kun se tiesi etukäteen, että tässä voi käydä huonosti.

Se oli pari päivää niin kipeenä, ettei pystynyt oikein sanomaan mikä paikka, mutta melkein kaikki. Kun piti osotogaria tehdä, niin piti laittaa patja alle.

Sampo painaa yli sata kiloa kuitenkin ja minä 69–70. Mutta Sampo on hyvä uke, oli kiva heitellä uchimataa.

Väittelyissä häviän Sampolle

Välillä kun mä luulen että joku asia on tietyllä tavalla ja meillä on eri näkemys, niin Sampo laittaa pisteen siihen, että hän on liikuntatieteen maisteri. Tai aloittaa kysymällä, että Valtteri, kuinkas monta vuotta mä oon opiskellut liikuntaa. Mä aina vastaan että en tiiä. Sitten Sampo sanoo sen lukeman ja se on yleensä enemmän kuin mitä mä olen edes elänyt. Se saattaa ketuttaa, että joudun häviämään noissa väittelyissä aina.

Me väitellään vaikka punttiliikkeistä. Mä oon joskus halunnut ohjelmaan penkkipunnerruksen ja Sampon mielestä se on ihan turha, koska ei kukaan judoka sitä käytä. Sitten höpötän, että kyllä sitä moni judoka ja huippuammattilainen käyttää. Heinävedellä oli Miklos Ungvari ja sekin sitten totesi, että ei hän penkkipunnerrusta vedä. Eikä kuulemma Ilias Iliadiskaan sitä paljon tee. Oon saattanut siitä hiljentyä ja nostaa hattua Sampolle.

Mut sit kun mä oon halunnut, niin se on kuitenkin ollut mulle niin kiva, että on laittanut sen mulle loppuvoimaksi. Saan siis vetää sitä penkkiä, jos haluun.

Tärkeetä on, että voi kysyä, miksi tää asia on tälleen ja mitä voisi tehdä paremmin.

Mulla on omia sanontoja, ja Sampokin tykkää niitä välillä toistella. Kerran kun tehtiin kyykkytreeniä ja oli aika kovat kilot, niin sanoin, että käyn vähän töräyttää. Kun mä menin sitten vessaan niistämään, niin Sampo huusi, että äkkiä pois sieltä, ei voi kesken kyykkytreenin mennä vessaan. Se luuli että olin mennyt kakalle.

Se oli aika hauska tilanne, aika moni rupesi nauramaan siellä salilla. Sampo ei anna mun paljon istua treeneissä. Jos on pitkän aikaa pöntöllä, sillä voi olla huonojakin vaikutuksia.

Kiva kattoo ku valkku kisaa

Kun Sampo itse ottelee, niin joskus tulee semmonen fiilis, että niitä asioita mitä se on neuvonut, se ei tee itse. Mut on kiva kattoo, miten oma valmentaja pärjää ja miten sillä pyyhkii. On kiva että on valmentaja, joka vielä itse harrastaa judoa ja käy kisoissa. Se on hyvää uskallusta.

Sampon vahvuus on hyvä asento. Jännitän ehkä sitä, ettei sillä mene mikään paikka rikki, en muuten. Kannustan ja sanon samoja juttuja mitä Sampo on mulle sanonut, niin saa sit tietää, miltä se tuntuu.

Olen käynyt Sampon kanssa nyt myös parissa painonnostokilpailuissa. Sampo on itse kova painonnostaja.

Oon pyytänyt Sampoa, että me molemmat mentäis Keravan avoimeen. Sampo on vielä kysymysmerkki, että päästääkö mua vai ei, mutta kyllä se lupaili viime vuonna, että voitais osallistua ja nähtäis siellä sitten kumpi on kovempi judossa.

Sampo Mälkiä:

Pelasin Jyväskylässä rugbya yliopistossa opiskellessani ja halusin saada siihen jonkin pystyvääntölajin talveksi. Pallottelin brassijujutsun ja judon välillä ja jostain syystä päädyin judoon. Tämä tapahtui 2006. Olin silloin 25-vuotias.

Painoin yli sata kiloa silloinkin, joten ei ollut mikään helppo nakki aloittaa. Saaren Jaska veti Jyväskylässä treenejä. Oon tykännyt aina hyvistä valmentajista, ja kun valmennuksesta olin kiinnostunut, niin jäin osittain sen takia.

Päätin jo aloittaessani, etten ikinä kilpaile. Että otan tällä kertaa sellasen lajin, missä vaan harrastan. Mulla on tosi kova kilpailuvietti. Pari vuotta maltoin, mutta sitten jotenkin, en muista miten, päädyin kilpailemaan.

Oli 2012 kesäkuun alku, kun aloin vetää seuran nuorille kesätreenejä, en lajitreenejä vaan oheisharjoituksia. Siellä kysyin, mitä haluaisitte että mä vedän? Kaikki muut katteli kengänkärkiä paitsi Valtteri. Hän sanoi reippaasti, että haluaisi vedettävän sellaista, mikä hyödyttäis judossa. Mun mielestä se oli äärimmäisen hyvä vastaus, se jäi mieleen. Valtteri oli silloin 13-vuotias.

Oli tarkoitus vetää vain ne kesätreenit mutta ajauduin siitä kuitenkin vetämään syksyllä myös judotreenejä. Tinja, Noora ja Valtteri olivat siinä porukassa.

Valtteri on ennalta-arvaamaton

Valtteri oli samanlainen silloinkin kuin se on nyt. Vauhtia sillä on riittänyt ihan alusta asti. Valtterin judossa parasta on, että se on melko ennalta-arvaamatonta. Se on jossain määrin myös huono puoli, mutta enempi mä näen sen positiivisena. Sieltä voi periaatteessa tulla mitä tahansa.

Kovissa kisoissa ei tuu enää niin käsittämättömiä ylläreitä kuin aikaisemmin. Valtteri lähtee yrittämään vaikka ilman otetta, jos niikseen tulee. Se on aika luovaa se judo. Enkä ole yrittänytkään millään lailla rajoittaa sitä luovuutta, päinvastoin.

Johtuen siitä, että me on harrastettu judoa suunnilleen sama aika molemmat, Valtteri on usein se, joka tuo uusia juttuja treeneihin. Yhdessä pohditaan, voisiko ne sopia hänen tyyliinsä.

Varmasti olen oppinut Valtterilta enemmän judotekniikoita kuin Valtteri multa. Mutta mä yritän katsoa kokonaisuutta. Nykyään suunnittelen harjoittelun vuosirungon ja fysiikkatreenin ja vedän lajitreeniä pari kolme kertaa viikossa, viikosta riippuen. Fysiikkatreenissä en ole enää välttämättä läsnä yhtä intensiivisesti, koska voin luottaa, että ne tekevät suunnilleen sen mitä käsketään. Aika paljon ne tekee Märskyssä.

Whatsappissa pidetään yhteyttä. Sieltä tulee tiukkoja kysymyksiä, Valtterilta usein, että jossain ois jokin hyvä kisa tai hyvä leiri tai hyvä treeni, voiks sinne mennä? Joko annan luvan tai sitten keskustellaan, onko se järkevää.

Väillä pitää vähän jarruttaa

Valtteri haluaisi käydä Etelä-Suomen kaikki treenit ja välillä vähän pidemmälläkin. Sitten sille yrittää kertoa, että viikossa on vain seitsemän päivää, ja joka päivä ei voi treenata. Ja varsinkin Märskyn aikaan on ollut sitä, että joka päivä ei voi treenata täysillä vaan pitää huomioida lepokin.

Joskus Märskyn pojat on eri linjoilla punttiasioissa kuin minä, ja Valtsu tuo sieltä sen tuoreimman valmennustietouden nuorten miesten kertomana. Niitä joutuu joskus oikomaan ja perustelemaan. Tykkään Valtterissa siitä, että se harvemmin uskoo jos vaan sanotaan. Monesti se haluaa myös perustelut. Siinä joutuu ittekin välillä haastamaan itseään.

Valtteri on aina ollut hyvä käsittelemään epäonnistumiset. Ne harmittavat sillä hetkellä, mutta Valtteri ei jää pitkäksi aikaa murehtimaan. Jos viikonloppuna on kisat, niin ei se ole polttanut judogeita alkuviikosta, vaan lähtee taas eteenpäin uusiin haasteisiin. Se positiivisuus siinä on hienoa.

Valtteri on kasvanut nikamankaarimurtuman jälkeen niin, että harjoittelusta on tullut tosi fiksua. Se itsekin ymmärtää huoltavan harjoittelun, levon ja palautumisen merkityksen.

Joskus olis kiva että se painais jarrua, mutta jos se tekisi niin, en usko että tulos olisi enää yhtä hyvä. Se joka puolelle sinkoominen on sen paras puoli kuitenkin. Valtterilla tuntuu olevan 24/7 judoa ja vielä kaikki muu siihen päälle.

Valtteri on ollut mukana myös parissa painonnostokisaissa, vaikka me ei ole painonnostoliikkeitä juuri oheisharjoittelussa tehty. Kyllä mä sen vielä voitin. Ja voitan jatkossakin.

Epäsuomalaisen sosiaalinen

Valtteri on fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti rohkea. Toissavuonna Tuusulan kunta palkitsi parhaita urheilijoita ja Valtsu oli siellä palkittavana. Oli hienoa katsoa, kun se on vähän sosiaalisempi kuin esimerkiksi itse. Se siellä juhlapaikassa kävi juttelemassa kaikkien kanssa ja kyselemässä kuulumisia tuntemattomilta. Semmosta ei niin suomalaista sosiaalisuutta.

Toki kun paljon puhuu, niin sammakoitakin pääsee välillä suusta. Esikoiseni oli syntynyt muutama vuosi sitten ja Valtterin käydessä meillä hän totesi, että hänelle tulee varmaan kohta vauvakuume. Vähän aikaa porukalla siitä hyväntahtoisesti kyseltiin.

Ennen edellistä Euroopan cupin kisaa Valtteri ei ollut päässyt kesätöitten takia treenaamaan niin paljon kuin olisi halunnut. Ja jos se ei saa riittävästi valmistavia treenjä, se ei lähde kisoihin täysin luottavaisena. Niin se heitteli mua tunnin verran maanantaiaamuna kahdeksasta yhdeksään.

Se oli ihan mielenkiintoinen kokemus. On me ennenkin heitelty, mutta tämä oli kisaan valmistava treeni ja se heitteli aika lujaa. Se on erilaista kuin mihin tällainen kuntokilpailija on tottunut. Kyllä mulla oli paikat kipeenä sen jälkeen.

Mulla oli omat lapset mukana treeneissä, mutta Tinja onneksi suostui tulemaan niitä maanantainaamuna kahdeksalta vahtimaan. Se on mun mielestä hieno osoitus siitä, että noi pelaa kyllä joukkueena.

Onneksi lapset sitten jossain vaiheessa rupesivat haluamaan kotiin, kun Valtsu olis halunnut ruveta vielä tekemään jotain mattokääntöjä ja rupesin olemaan aika loppu siinä kohtaa.

Tinja oli loukkaantuneena, muutenhan Tinja olisi voinut olla uke. Ne on kolmikkona menneet koko ajan. Valtteri pystyy tyttöjen kanssa treenaamaan kotisalilla ja tulee sinne eikä lähde etsimään jostain muualta treenejä. Siellä on sitä keskinäistä vinoilua jonkun verran ja kiukutteluakin, mutta porukassa tehden tulos on varmaan ollut parempaa kuin jos ne olis vaan yksinään.

Tavoite on alusta asti ollut se, että kaikista kolmesta tulee hyviä peruskurssin vetäjiä meidän seuraan. Totta kai mulla on valmentajana kunnianhimoa, mutta kun valmentamista urheilijoiden takia tehdään, niin mun kunnianhimo ei saa mennä heidän etunsa edelle. Jos heistä tulee hyviä ihmisiä isona ja samalla vielä menestytään judossa, silloin on mennyt tosi hyvin.

Uskon, että Valtterista, jos se vaan haluaa, tulee aikanaan myös tosi hyvä valmentaja. Valtteri on analyyttinen ja haluaa ottaa asioista selvää, on äärettömän hyvä oppimaan uutta ja soveltamaan.

Video Sampon ja Valtterin tuttujuttu-haastattelusta Judolehden Youtube kanavalla täällä.