Tuomas Narva on judon monitoimimies

OJK:n tatamilla on tekemisen meininki. Päävalmentaja Tuomas Narva, 3.dan, näyttää, kuinka uke saadaan liikkeelle pyörivällä liikkeellä. Tuomaksella on takanaan pitkä kilpailu-ura, joten opettajana jatkaminen on luontevaa ja uskottavaa.

 
2.5.2019

Koyaman kasvatti Tuomas Narva aloitti judon vuonna 1993, 11-vuotiaana. Tuomas olisi halunnut aloittaa nyrkkeilyn, mutta vanhemmat sanoivat tiukasti ei. Vanhempiensa kehotuksesta Tuomas aloitti judon.

Aluksi judo ei tuntunut omalta, mutta vähitellen Tuomaksen kiinnostus lajia kohtaan kasvoi. Kun se alkoi tuntua kivalta, vei judo Tuomaksen mennessään. Judo ei ollut kuitenkaan nuoren Tuomaksen ainoa laji. Hän harrasti myös punttikoulua, kuului hiihtoseuraan ja oli kokeillut nuorempana myös yleisurheilua. Hänellä oli siis laaja lajitausta, josta oli hyötyä judoharrastukseen.

Vähitellen muut lajit jäivät, mutta koskimelonta tuli hetkeksi judon rinnalle. Tuomas voitti freestyle-melonnassa jopa SM-pronssia ja sai EM-paikan, muttei lopulta kuitenkaan osallistunut kisoihin. Tuomaksen mielestä hänen lahjakkuutensa melonnassa johtui siitä, että judo oli lajina monipuolinen. Koordinaatio ja kehonhallinta olivat niin hyviä, että Tuomas oppi koskimelonnan nopeasti.

Muiden lajien jäätyä lopullisesti Tuomas jatkoi judon treenaamista Tampereella. Hän pyöräili Hervannasta 15 km Varalaan aamutreeneihin. Muut ihmettelivät moista innostusta. Iltatreeneihin Tuomas kulki bussilla. Matkan ajan hän nukkui. Vaikka väsymys välillä painoi, treeneihin oli päästävä.

Tuomas tunnetaan kovana kilpailijana

Tuomaksella on mitaleja A-nuorten ja miesten SM-kisoista sekä kaksi viidettä sijaa PM-kisoista. Kisauran mieleenpainuvimpina tapahtumina Tuomas mainitsee seuraavat muistot:

”Matsasin -73 kg:n sarjassa. Sitä hallitsi minun aikanani Laamasen Eetu. Häntä en voittanut kertaakaan. Sen sijaan Otto Faven jäi ensimmäistä kertaa ilman mitaleja, kun voitin hänet SM:ssä uchimata-ipponilla. Itse sijoituin kisassa lopulta pronssille, Tuomas kertoo.

Hän muistaa myös ottelun Janne Heinosta vastaan. Molemmilla oli sama taktiikka: heti täysillä.

”Puolessa välissä matsia olin niin hapoilla, etten meinannut enää jaksaa. Onneksi Jannen housut repesivät ja sain levätä vähän aikaa. Ottelu meni lopulta jatkoajalle ja voitin yukolla.”

PM-kisoistakin Tuomaksella on lennokas muisto, kun vastaan asettui Viron ykkösmies.

”Tiesin, etten pärjäisi pystyssä, joten päätin, että menen mattoon heti tilaisuuden tullen. Matossa yritin sidontaa, mutten onnistunut, joten tein kuristuksen. Tuomari kuitenkin huusi maten. Kun nousin ylös, huomasin, että vastustajani oli tajuton. Silloin tuomari julisti ipponin ja voitin matsin.”

Paluu pohjoiseen

Omien sanojensa mukaan Tuomas kilpaili A-nuorena vielä tosissaan. Tampereella kisaaminen jäi. Kolmen Tampereella vietetyn vuoden jälkeen Tuomas palasi pohjoiseen ja treenit jatkuivat Oulussa yliopiston judossa. OJK:lainen Tuomaksesta tuli noin 10 vuotta sitten, kun hänen oma tyttärensä aloitti judon.

Aikuisiän kilpailemistaan Tuomas pitää enemmän harrastamisena, mutta jos kolmen pienen lapsen isä ottelee SM-kisoissa pronssia, niin se on kova suoritus. Senkin jälkeen Tuomas on kisatatamilla viihtynyt. Viimeiset SM-kisat Tuomas kisasi vuonna 2017.

Pitkän kilpailu-uran aikana judo oli ehtinyt muuttua. Jalkoihin ei saanut enää mennä. Sen muutoksen uchimatan taitaja koki kuitenkin pelkästään positiivisena, koska hänen ei enää tarvinnut pelätä te-gurumaa. Lajin muuttuminen on Tuomaksen mukaan ollut maltillista. ”Laji aloitetaan nykyään nuorempana”, Tuomas Narva toteaa.

Tällä hetkellä Narva toimii OJK:n päävalmentajana. Ennen päävalmentajan pestiä hän ehti toimia muksujudo-ohjaanana ja juniorivalmentajana ja suorittaa valmentajan ammattitutkinnon Rovaniemellä.

Tuomaksen viidestä lapsesta kolme on mukana judossa. Anni Narva (s. 2004) on mukana kakkosmaajoukkueessa. Tuomaksen muksujudokoista nuoriksi lupauksiksi ovat Annin lisäksi kohonneet Ronja Niemi, Ville Vanhala ja Aada Narva. Tuomas toimii nelikon henkilökohtaisena valmentajana.

Tuomas arvelee, että judo tulee olemaan osa hänen elämäänsä aina. Valmennus kiinnostaa, koska se on niin palkitsevaa. Kaveritkin ovat löytyneet judon piiristä. Judo on siis muutakin kuin vain harrastus.

”Kisoissa kokemus on tärkeää. Se on vahvuus. Mutta vaikka on itse kisannut, valmentaminen on ihan eri asia. Siitä oppii taas kokonaan uutta, Tuomas toteaa.”

Kirjoittaja

Katri Malinen