Alle 21-vuotiaiden EM-kisat olivat menestys

Judon alle 21-vuotiaiden EM-kilpailut käytiin Vantaan Energia Areenalla 12.-15.9.2019. Kotikisojen järjestelyt vaativat paljon työtä ja ilman vapaaehtoisia kisoja ei olisi mitään mahdollisuutta järjestää. Kilpailupäällikkönä toiminut Miikka Neuvonen avaa kisajärjestämisen prosessia ja haasteita.

 
27.9.2019

Suomen Judoliitto järjesti yhteistyössä Tikkurilan Judokoiden kanssa vuonna 2016 judon alle 18-vuotiaiden EM-kisat samassa hallissa yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön, Vantaan kaupungin ja lukuisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Vaikka kisojen jälkeen oli monella tapaa johtoryhmällä ”tankki tyhjä”, ajatuksena oli koko ajan vuoden 2016 kisojen toimiminen ponnahduslautana seuraaviin koitoksiin. Jo vuoden 2017 alkupuolella alkoivat laskelmat mahdollisesta seuraavasta tapahtumasta, sen taloudellisen tuloksen riskitekijöistä ja avainhenkilöiden sitoutumisesta ja jaksamisesta.

Euroopan Judoliitto EJU järjestää EM-kisoja näille ikäluokille ja ryhmille: U18, U21, U23, aikuiset, veteraanit, kata. Realistisesti mahdollisia hakukohteita olivat lähinnä juniorien ikäluokat. Vantaan Energia Areenalla ei mahdu järjestämään aikuisten eikä veteraanien kisoja katsomopuutteiden sekä lattiapinta-alan puutteiden takia. Lisäksi aikuisten EM-kisojen kohdalla talouden reunaehdot tuntuvat hurjilta, esimerkkinä Prahassa huhtikuussa järjestettävien aikuisten EM-kisojen budjetti 2,5 miljoonaa euroa. Toisena esimerkkinä; U23-kisoihin osallistuu yleensä noin 150 urheilijaa vähemmän kuin nuorempiin ikäluokkiin, tämä tarkoittaa vähemmän majoituksia eli vähemmän tuloja järjestäjille kulupuolen pysyessä likimain samalla tasolla.

Haimme alle 21-vuotiaiden judon EM-kisoja Varsovassa 2017 vuoden lopulla ja saimme viime hetkillä tietää kilpailevamme järjestämisoikeudesta Ison-Britannian kanssa. EJU tunsi meidät ja organisaatiomme hyvin ja he olivat arvioineet n. 20 kohtaisessa raportissa vuoden 2016 kisat 4.23 arvosanalla 0-5 -asteikolla. Tämä lisäsi itseluottamustamme, vaikkemme silti vielä uskaltaneet kuin toivoa kisojen saamista jälleen Suomeen.

Päätös tuli muutaman viikon kuluessa, toki kuuluisat pikkulinnut olivat hieman jo antaneet osviittaa hyvistä mahdollisuuksistamme matkan varrella. Siitä alkoi byrokratiaosio, jossa Judoliitto ja Tikkurilan Judokat sopivat keskinäiset pelisääntönsä. Tikkurilan Judokoiden hallitus hyväksyi johtoryhmän ja sen kokoonpanon ja pääsimme aloittamaan itse kisajärjestämisprosessin. Johtoryhmään kuuluivat Esa Niemi, Erkki Kokkonen, Teija Meling, Marita Kokkonen, Salla-Serena Louhi, Johanna Ylinen, Antti Hänninen, Jorma Lehtikangas, Juho Kuusela-Opas, Juha Turunen, Marko Laaksonen, Tapio Mäki, Miikka Neuvonen ja osin Tero Partanen.

Kaupunki ja hotellit avainasemassa

Judon arvokisoja Suomessa järjestettäessä täytyy erityisesti kahden neuvottelun sujua erinomaisesti. Toinen on luonnollisesti järjestävän kaupungin Vantaan kanssa käytävät monitahoiset neuvottelut: kisapaikka, siivous- ja jätehuolto, kaupungin vastaanotto, seremoniat ovat kaikki asioita, jotka määrittävät vahvasti etenkin kisojen taloudellisen onnistumisen mahdollisuuden. Toinen merkittävä ulottuvuus on neuvottelut eri hotellien kanssa, majoitammehan kisojen aikana noin 700 ihmistä liki viikoksi. Etenkin tällä kertaa hotellineuvottelut olivat haastavat Suomen toimiessa kisojen aikaan myös EU-puheenjohtajamaana.

Erona vuoden 2016 kisoihin, myönsi EJU alle 21-vuotiaiden kisat nelipäiväisenä ja oteltavana kolmella ottelualueella. Tämä toimi myös hyvänä selkärankana kisojen budjettia rakennettaessa. Budjetti pyrittiin rakentamaan noin 20 000 euroa voitolliseksi ja tuo tulos riippuisi aiempien kohtien lisäksi useista kokonaisuuksista kuten rakentaminen, IT, turvallisuus, kuljetukset, lipunmyynti, yhteistyökumppanuudet. Kokonaisuudessaan puhutaan liki puolen miljoonan euron budjetista.

Vapaaehtoisia rekrytoimme pitkin matkaa, kokonaistarpeeksi olimme arvioineet noin 170 henkilöä. Tämä vaati meiltä paljon työtä ja luovuutta houkutella sopivia vapaaehtoisia heille soveltuviin rooleihin ja näin jälkikäteen katsottuna onnistuimme mielestäni erinomaisesti, sillä kaikki palaute tähän mennessä liittyen vapaaehtoisiimme on ollut vuolaan kiittelevää ja arvostavaa. Toistan itseäni ingressistä; ilman vapaaehtoisia näin suurta tapahtumaa ei olisi mitään mahdollisuutta järjestää ja haluan kiittää teistä jokaista antamastanne panoksesta ja laadukkaasta sekä joustavasta työstänne. Kiitos todella paljon!

EJU julkaisi Vantaan kisojen ilmoittautumislomakkeet (Outlines) noin kaksi kuukautta ennen tapahtumaamme ja siitä hetkestä alkaen tunne kisojen lähestymisestä virallisesti alkaa. Eri maiden judoliitot lähettelevät majoitustoiveitaan, viisumihakemuksiaan ja lentotietojaan. Järjestäjinä pyrimme vastaamaan ja toteuttamaan heidän toiveitaan parhaamme mukaan.

Juniorien EM-kisoihin ilmoittautui ja osallistui kaikkiaan 44 eri maata ja kuriositeettina Belgiasta sekä ranskan- että flaaminkieliset judoliitot. EJU:n delegaaatio oli lopulta 39 ihmisen laajuinen ja tuomareita oli valittu 18. Kaikkiaan vapaaehtoiset mukaan lukien kisoissa toimi noin 800 akkreditoitua toimijaa.

Tulos jäänee positiiviseksi

Emme vielä ole saaneet EJU:n virallista loppuraporttia ja arviointia kisoista, mutta palautteen ja omien havaintojemme perusteella uskomme kisojen onnistuneen erinomaisesti muutamia töppäyksiä lukuun ottamatta. Katsojien silmin toivon organisaatiomme näyttäneen ammattimaiselta, kisapaikan täyttäneen roolinsa ja ihmisten nauttineen upeasta judosta. Mitalitaulukon ylivoimaiseksi voittajaksi päätyi muuten Georgia, joka monen onneksi ei sentään voittanut joukkuekisan kultaa päätöspäivänä sunnuntaina.

Myös taloudellisesti kisat onnistuivat, tiukka kulubudjetti piti ja tulopuolella onnistuimme kohtuullisesti. Lopullisia lukuja ei vielä voida julkaista, sillä osa laskuista ja tuloistakin ovat vasta matkalla. Varovaisesti arvioiden kisat tekevät positiivisen taloudellisen tuloksen, mutta en vielä arvioi voiton kokoluokkaa.

Lopuksi, vuokrasimme maiden liput joukkuekisaan yksityiseltä toimijalta. Sunnuntain joukkuekisaa harjoitellessa ihmettelin, miksi harjoituksissa käytettiin Australian lippua. Onneksi myös Juho Kuusela-Opas huomasi saman. Inhimillinen erhe, Austria (=Itävalta) ja Australia olivat menneet sekaisin ja oli liian myöhäistä etsiä korvaavaa lippua. Niinpä toivoin koko sunnuntain Itävallan tippumista joukkuekisasta, jotta saisimme maiden liput käyttöön. Finaaliblokissa maat kävelivät lippujensa perässä ja lipputoimittaja ei veloittanut meiltä lipuista mitään. Oppia ikä kaikki!

Kirjoittaja

Miikka Neuvonen