Poikkeukselliset SM-kisat vietiin tyylillä läpi Orimattilassa

Elämme monella tapaa poikkeuksellisia ja jopa kovia aikoja. Tästä huolimatta keväältä kertaalleen siirretyt SM-kisat saatiin kuin saatiinkin järjestettyä 3.-4.10. Orimattilassa. Siinä ei ollut mitään poikkeuksellista, että Orimattila järjesti jälleen onnistuneet kisat, vaikkakin pienin erityisjärjestelyin.

 
6.10.2020

Korona on hyydyttänyt ympäri maailman ihmisten normaalia elämää ja myös urheilua. Judo on yksi urheilulajeista, joissa kontaktia ei voi välttää. Silti lajimme piirissä ei ainakaan toistaiseksi ole ilmennyt koronan aiheuttamia ongelmia. Johtuneeko sitten siitä, että judokat ovat jo lähtökohtaisesti vastuuntuntoisia eikä terveyden kanssa leikitä?

Kisoissa oli tiukat “turvatoimet” eli yleisö ja ottelijat erillään, maskipakko kaikilla paitsi ottelijoilla ottelun aikana, kuume mitattiin tulijoilta ja käsidesiä oli joka paikassa tarjolla. Osallistujamäärä oli hieman pieni, mutta osa poisjäänneistä saattoi johtua myös vallitsevasta tilanteesta. Tunnelmaa kuitenkin riitti molempina päivinä ja puitteet olivat taas upeat.

Tulokset ovat varmasti jo monen tiedossa ja ne löytyvät Judoliiton sivuilta. Muutamia poimintoja otteluista kuitenkin tähänkin raporttiin. Lauantaina oteltiin siis yksilömestaruudet ja sunnuntaina joukkuekisa.

Yllättäviä tuloksia

Lauantain otteluissa oli yllättäviä lopputuloksia, draamaa sekä muutama mielenkiintoinen osallistuja, joita ei ole vähään aikaan kotimaan kisatatameilla nähty. Paluuta teki mm. Artur Tvauri -73 kg sekä Anni Bergman -63 kg. Lisäväriä toi myös Italiaa nykyään edustava Rene Villanello -73 kg. Huonosti ei tällä kolmikolla mennytkään ja kaikki olivat mitaleilla. Anni ja Rene olivat hopealla ja Tvauri pronssilla.

Näitä kotitatameille paluuta tekeviä saa jatkossa olla enemmänkin. Miesten sarjoissa -73 kg sekä -81 kg arvonta osui niin, että molemmissa sarjoissa toinen pooli oli ainakin paperilla kovempi kuin toinen.

Miesten -73 kg A-poolissa tuli yllätyksiä ja draamaa. Yksi ennakkoon vahvoista pidetty Roope Korhonen reväytti takareitensä ja kisat päättyivät vähän erilaisiin kuviin kuin mihin Roope yleensä on kisojen jälkeen tottunut. Palkintopallikuvien sijaan edessä oli magneettikuvien katselua. Tämä tarjosi toiselle vahvalle Turpal Doukajeville tilaisuuden, mutta Khirchla Khirchilashvili ja Rene Villanello olivat toista mieltä voittaen Turpalin ja etenivät mitaleille Turpalin jäädessä pooliin.

Miesten -81 kg:n A-poolissa ennakkoon vahvoista yksi jäisi nuolemaan näppejään. Oskari Mäkinen sinnitteli itsensä kuitenkin lohkovoittoon ja lopulta finaaliin. Eetu olisi toinen semifinalisti, mutta kumpi? Eetu Heinonen vai Eetu Ihanamäki? Kundit väänsivät keskinäisen ottelunsa pitkän kaavan mukaan ja noin 7 minuutin kohdalla Meido-Kanin Eetu Heinonen otti omansa ja oli toinen semifinalisti. Tämän sarjan semarit oteltiinkin sitten seurakavereiden kesken, kun Nummelan Oskari Mäkinen ja Julius Sala ottelivat finaaliin pääsystä.

Toisessa semarissa oli vastaava tilanne, kun Meido-Kanin Eetu Heinonen ja Aku Laakkonen ratkoivat pääsystä finaaliin. Finaaliin selvisivät Oskari Mäkinen ja Aku Laakkonen, mikä oli ennakkoon ehkä odotettavissakin. Finaaleissa riitti myös jännitettävää.

Naiset väänsivät tosissaan

Naisten -52 kg kg:ssa väännettiin oikein tosissaan, kun nuori lahjakkuus Pihla Salonen sai vastaansa hieman kokeneemman Marianne Kososen. Nämä naiset eivät antaneet tuumakaan periksi, vaan taistelivat jatkoajalle asti. Lopulta Pihla Salonen käänsi ottelun itselleen.

Jatkoajalle mentiin myös naisten -57 kg:ssa, jossa Pihla Matikainen uusi lopulta mestaruutensa voittamalla Elviira Kujansuun. Naisten Queen of the day oli Emilia Kanerva, kun hän voitti naisten -63 kg sekä avoimen painoluokan mestaruudet.

Avoin painoluokka oli nyt mukana ensi kertaa ja antoi kyllä lisämaustetta kisoille. Miesten -66 kg finaalissa riitti myös jännitystä, kun Elias Körkkö ja Luukas Saha nokittivat ensin toisistansa waza-arit ja lopulta näiden kahden taitavan kaverin taiston voitti Elias Körkkö.

Alle 73 kg finaali ei myöskään tuottanut pettymystä yleisölle. Siinä Rene Villanello ja Valtteri Olin väänsivät oikein pitkän kaavan mukaan ja mestaruus ratkesi vasta, kun matsia oli käyty yhteensä yli 11 minuuttia. Renen varoitustili täyttyi ja Olin oli mestari. Kuka sanoo vielä ettei pitkiä randoreita tarvita harjoittelussa?

Alle 81 kg oli jännitysnäytelmä

Alle 81 kg:n finaali käytiin siis Aku “terminaattori” Laakkosen ja Oskari Mäkisen kesken. Ottelusta kehkeytyi jännitysnäytelmä Laakkosen ottaessa kaksi varoitusta tilillensä ennen kuin pudotti tutun pomminsa ja heitti Mäkisen selälleen noin puoli minuuttia ennen täyttä aikaa.

Tikkurilan nuori lupaus Artur Kanevets otti -90 kg mestaruuden. Meido-Kanin Petteri Sulander teki pirteän paluun loukkaantumistensa jälkeen ollen hopealla. Alle 100 kg:n mestaruuden kuittasi ehkä yllättäenkin, mutta ansaitusti Chikaran Miko Silde.

Miestenkin puolella saatiin ‘Kuninkaallinen’ kun Meido-Kanin Martti Puumalaisesta tuli King of the day. Hän voitti + 100 kg:n sarjan sekä avoimen sarjan, jossa voitti seurakaverinsa eli Aku Laakkosen, joka kuitenkin sarjan kevyimpänä antoi ihan kelpo vastuksen finaalissa.

Joukkuekisassa on aina tunnelmaa

Joukkuekisa käytiin sitten sunnuntaina sekä naisten että miesten kesken. Joukkueita ei ollut mukana liikaa, vaan niitä oli pikemminkin liian vähän. Toivottavasti syynä on tämä poikkeustilanne, eikä läpileikkaus judoseurojen tilasta. No tunnelmahan oli katossa, kuten aina joukkuekisoissa tuppaa olemaan.

Naisissa oli mukana neljä joukkuetta, joten mitali ei ollut selviö. Mainittava on, että naisten joukkuekisassa on monena vuotena aina eri joukkueita. Olisiko nyt hyvä saada nämä joukkueet yhtä aikaa paikalle. Järjestävä seura Orimattila oli saanut jalkeille oman naisjoukkueen ja ottikin hopeaa, kun Tampereen Judo otti naisten mestaruuden.

Mainittavaa on myös se, että Meido-Kanilla oli mukana myös naisten joukkue, jota ei ainakaan allekirjoittaneen muistin mukaan ole ollut aikoihin, jos koskaan. Miesten puolella piti olla myös neljä joukkuetta, mutta Finndai ilmoitti jäävänsä pois, koska siellä oli joko sairastumisia tai altistumisia. Jälleen osoitus siitä vastuunkannosta eli ei tulla tartuttamaan muita, jos on edes pieni riski. Mestaruus tultaisiin siis ratkomaan Helsingin ja Tampereen kesken, kun jäljelle jäivät Chikaraja ja Meido-Kan Helsingistä sekä Tampereen sekajoukkue eli Tampereen judoakatemia.

Asetelma oli jälleen herkullinen ja jopa sähköinen ennen otteluiden alkua. Kyräilyä joukkueiden kesken “kenet ne laittaa siihen sarjaan” jne. Pilke silmäkulmassa, kuten aina. Kun ottelut alkoivat, niin desibelit nousivat ihan uudelle tasolle. Tiukkoja olivat myös kamppailut. Maton laidaltakin jaettiin taas satoja shidoja ja waza-areita sekä ipponeja. 

Kaikki matsit päättyivät tiukasti eli 3-2. Lopulta Meido-Kan ja Tampere ratkoivat mestaruuden. Sen vei viimevuotiseen tapaan Meido-Kan ja näin pytty matkasi takaisin Helsinkiin.

Orimattila oli tehnyt ison urakan kisojen eteen ja ne useat vapaaehtoiset ansaitsisivat joskus myös mitalit tästä pyyteettömästä, näkymättömästä, mutta niin arvokkaasta työstänsä. Toivottavasti ensi vuonna on SM-kisojen suhteen vähintään se paljon puhuttu uusi normaali.

 

Kirjoittaja

Esa Korkia-aho