Turun Judoseuran tiistai-illoissa on naisvalta

Ansku Paavilainen kehitteli tataminlaidan äideille ja vuosien treenitauon pitäneille naisille harjoitukset, joissa judoa lähestytään pehmeästi.

 
4.4.2018

Turun Judoseuran tiistain treeneissä on akkavalta. Illan harjoitukset aloittaa naisten oma ryhmä, Nicejudo, joka on toiminut Turussa noin kahden vuoden ajan. Ryhmän jäsenet ovat iältään 16-55 vuotiaita naisia, osalla on aikaisempaa judotaustaa ja osa on tullut lajiin pariin Nicejudon kautta.

Aikaisemmin judoa harrastaneet ovat palanneet tatamille keskimäärin 15-18 vuoden tauon jälkeen. Mukana on muutamia judojunioreiden äitejä, jotka ovat rohkeasti lähteneet kokeilemaan lajia sen sijaan, että istuisivat lasten harjoitusten ajan tatamin vieressä penkillä somettamassa. Näiden lisäksi ryhmään on liittynyt muutama yllytyshullu ja itselleenkin yllätyksenä judoa harrastavia naisia sekä tavallisten judotreenien oheisharjoituksena treenaavia naisia. Ryhmän harrastajamäärä on 20, mutta vuorotyöläisten osuus on suuri ja paikalla yleensä 12-16 naista kerrallaan.

Siitä se sitten lähti

Ajatus syntyi noin neljä vuotta sitten pitäessäni junioreiden peruskurssia, jolla lähdin opettamaan judoa eri tavalla kuin aikaisemmin olin opettanut. Kurssilaiset tekivät mahdollisimman paljon harjoitteita omaa kehonpainoa käyttäen ja parin kanssa paljon yhteisiä ketteryysliikkeitä liikkeiden jatkuvuutta harjoitellen. Erilaiset käännöt ja sidonnoista poistulot tehtiin osana jokakertaista alkujumppaa, jolloin toistomäärä tuli suureksi ja asiat jäivät muistiin. Yhdellä harjoituskerralla tuli paljon judoa vahingossa.

Harjoituksissa keskityttiin vartalonhallintaan ja ketteryyteen. Kun ryhmä vuoden jälkeen integroitiin muihin junioriryhmiin, oli tämä kurssi selvästi edellä aikaisempia junioreita, osittain judollisissa taidoissa sekä erityisesti kehonhallinnassa ja kyvyssä jatkaa liikettä pystystä mattoon.

Olin pitkään junioreiden valmennuksessa mukana, ja takki tuntui tyhjältä monen vuoden jälkeen. Oma judokin oli jumissa. Kävin harjoituksissa, mutta tuntui etteivät tekniikat sopineet itselleni mitenkään, vaikka Kodokanin vyökoevaatimuksiin kuuluvatkin. Aloin pohtia, pitäisikö naisten opetella tekniikkaa ja eri tavalla, koska fyysiset ominaisuudet ovat erilaisia miehiin verrattuna. Oma judo on aina toiminut pyörivään liikkeeseen ja ”pyöreät” tekniikat tuntuneet omimmilta.

Kiinnostuin aikuisliikunnan kehittämisestä seurassa ja päätin ottaa kohteeksi maton laidalla istuvat vanhemmat. Alustavasti mietin sekaryhmää. Kokemusta oli heidän kanssaan jo aikaisemmin yhteisharjoituksista, joita pidettiin silloin tällöin yhdessä juniorien kanssa. Valitettavasti isät yleensä innostuivat niin paljon, että saivat rikottua toisiaan leikkimielisessä painissa. Siirsin kehittämismielenkiintoni äiteihin, jotka illasta toiseen istuskelivat maton laidalla.

Ryhmän kokoaminen

Aikuisille aloittelijoille tulee vammoja herkästi, kun into ja taito eivät kohtaa. Halusin minimoida loukkaantumiset luomalla judoharjoitukset, jotka olisivat softimmat kuin perusjudotreenit. Aloitin kartoittamisen uusien harrastajien hankinnasta ja heidän toiveistaan. Hyödynsin omaa työpaikkaani naisvaltaisella alalla ja houkuttelin työkavereita matolle. Olivathan he vuosia päätään puistellen katselleet minun judotouhujani.

Naisten kanssa keskustellessa kävi ilmi, että perheen äidit karsivat omista harrastuksistaan taloudellisten seikkojen ja aikataulujen vuoksi. Lisäksi naiset toivat esiin, etteivät voi tulla harjoituksiin, koska ovat ylipainoisia ja huonokuntoisia. Judon fyysisyys ja toisen ihmisen lähellä olo tuntuvat oudolta. Monet kertoivat tekevänsä vuorotyötä, jolloin sitoutuminen harrastukseen on vaikeampaa. Aikaisemmin judoa harrastaneet tuttavat kertoivat mielen kaipaavan tatamille, mutta epäilivät vartalon kestävyyttä.

Nämä lähtökohdat huomioon ottaen alkoi harjoitusten suunnittelu. Ensin varattiin nurkkatatami, jossa ei ole paljoakaan ohikulkua ja viereisellä matolle junioreiden peruskurssi.  Halusin pitää kustannukset edullisina ja päätin ettei judogia tarvita, vaan trikoot ja pitkähihainen paita riittävät. Harjoituskertoja yksi viikossa, jotta mahdollisimman moni pystyisi käymään ilman vahvaa sitoutumisen tunnetta.

Luovuus käyttöön

Harjoitteiden pohtiminen lähti ajatuksesta, että ensin rakennetaan riittävä kehonhallinta, jotta pystyy tekemään judollisia liikkeitä ilman suurta loukkaantumisriskiä. Oman haasteensa toi no-gi menetelmä.Lliukkaat trikoot ja ihonmyötäiset urheilupaidat ovat perinteiseen judogiin verrattuna melko haasteellinen asu. Harjoitusten turvallisuus piti ottaa huomioon ja miettiä, miten voi tehdä judollisia harjoitteita ilman judogia.

Sana judo pelotti ja epäilytti monia kohderyhmän naisia, joten vaihdoin ryhmän kuvauksen judolliseksi jumpaksi. Kohderyhmä takertui jumppasanaan, ja sain koottua pilottiryhmän, jossa oli 12 naista, ja houkuteltua entisen treenikaverini Johanna Simolan apuvetäjäksi 18 vuoden judotauon jälkeen.

Muutama ensimmäinen viikko harjoiteltiin matossa liikkumista. Katkarapu ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen liike kuin itse 30 vuotta harjoitelleena ajattelin. Ryömiminen ja punnerrukset tuntuivat osalle liian haastavilta.

Lähes kaikki liikkeet tehtiin pariliikkeinä, jolloin toisen ihmisen lähellä olosta ja koskettamista tuli luonnollista. Syksy harjoiteltiin judollisia perusasioita. Keväällä ostettiin puvut, ja ryhmän koko nousi 16 naiseen. Ryhmään tuli harjoittelijoita aikaisemmalta aikuisten peruskurssilta sekä nuorena judoa harrastaneita naisia. Tästä ryhmästä muutama suoritti keltaisen vyön.

Syksyllä 2017 aloitti uusi Nicejudo-ryhmä. Yllätys oli, että useat naiset halusivat palata tähän ryhmään. Kesän aikana tuli perinteisiä lopettamisia sekä paikkakunnalta muuttoja, mutta uusia naisia ilmestyi ryhmään vielä joulun jälkeenkin ilman suurempaa mainostamista.

Nicejudon liikkeitä on viety nyt vielä enemmän judollisempaan suuntaan. Puvuttomuus aiheuttaa mietittävää, mutta lakaisuja on harjoiteltu harjanvarsien avulla, vöitä ja kuminauhoja on käytetty veto- ja horjutusharjoituksiin. Vanhat pussilakanat toimivat myös hyvin vetoharjoituksessa. Heittoja on tehty matalalta sekä kevyesti maahan saattaen. Lonkkaheitot ja ura-naget tehdään paksulle matolle.

Newazaa on harjoiteltu paljon, käännöt ja sidonnasta poistulot kuuluvat alkujumppaan. Liikkeissä on pyritty jatkuvuuteen: liike ei pysähdy vaan jatkuu seuraavaan. Tärkeintä on liikkeen pehmeys ja pyöreys.

Tyttären joukkuevoimisteluharrastuksen seuraaminen läheltä on antanut paljon inspiraatiota harjoitusten suunnitteluun sekä liikkeiden videoimiseen harjoituksen aikana.

Laadun seurantaa

Parasta palautetta treenien vetäjän kannalta ovat iloiset ja aktiiviset treenaajat. Nicejudokat tsemppaavat toisiaan, ja usein kikatus täyttää tatamin. Motoristen taitojen kehittyminen on ollut huikeaa ja fyysisen kunnon kasvaminen silmin nähtävää.

Ryhmän harjoitusten suunnittelu on tuonut paljon myös omaan judoon, erityisesti rentoutta ja pehmeyttä. Oma tekninen osaamien on mielestäni parantunut, kun asiat on joutunut miettimään uuden näkökulman kautta.

Palaute on ollut hyvää ja ryhmän toiveita on kuunneltu. Ryhmän jäsenille tehtiin kysely, jossa kysyttiin muun muassa Nicejudon annista ja siitä, mikä merkitys on sillä, että ryhmässä harjoitellaan naisten kesken.

Suomessa miehet ja naiset ovat perinteisesti harjoitelleet judoa yhdessä. Seuroissa naisia on vähän, ja kokemukseni mukaan naiset ja alempien vyöarvojen miehet päätyvät usein harjoittelemaan parina.  Alemman vyön tekniikka voi olla vielä graavia ja voimankäyttö niin suurta, että nainen kokee tilanteen epämiellyttäväksi. Toisinaan miehinen ego valitettavasti tulee vastaan naisen kanssa harjoitellessa ja naisella vammautumisen riski kasvaa, kun mies haluaa näyttää osaamistaan randorissa.

Australiassa tehtiin keskustelufoorumilla kysely 1700 BJJ-naiselle siitä, millaiset harjoitusolosuhteet he kokevat miellyttäviksi. He kokivat vastaavia ongelmia omassa lajissaan. Pikagallup Facebookissa suomalaisten judonaisten kesken toi esiin, että asia tunnetaan Suomessa muillakin saleilla. Suomalaisilla judonaisilla on kokemusta miehisen voiman käytöstä randoreissa.

Useimmiten ongelma poistuu, kun miehillä vyöarvot tummenevat ja judotaidot lisääntyvät. Seuravalmentajien olisi hyvä muistuttaa aloittelijoita sekä tarvittaessa tummempia vöitäkin hillitsemään voimankäyttöään sekä mennä tarvittaessa keskeyttämään randori. Onneksi suurin osa osaa suhteuttaa voimansa vastustajan voimaan, ja randori on molempia hyödyttävää sekä miellyttävää.

Turussa naiset ovat kokeneet hyväksi sen, että naisille on omia harjoituksia. Aloittelijat kokevat miellyttävämmiksi pariharjoitteet naisen kanssa, joka on kooltaan ja voimatasoltaan samanlainen. Jatkoa ja uusia harrastajia ajatellen seurojen ehkä kannattaisi miettiä naisten peruskurssien järjestämistä. Näin voitaisiin mahdollisesti saada mukaan enemmän myös maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ja naisia. Kun naisen oma judoidentiteetti, taidot ja rohkeus kasvavat, siirtyminen sekaryhmiin olisi mahdollista ja luontevaa.

Nicejudon jälkeen Turusssa on tiistai-illan ohjelmassa harraste- ja tekniikkatreeni, johon useimmat Nicejudon naiset jäävät vielä harjoittelemaan judoa perinteisemmällä tavalla. Tekniikkaharjoituksissa käytetään paljon samoja elementtejä kuin Nicejudossakin. Molemmissa ryhmissä tärkeintä on ryhmän hyvä henki ja liikunnan riemu. Harjoituksissa pyritään löytämään jokaiselle joku onnistumisen hetki ja kannustetaan harrastajia etenemään omalla judopolullaan.

Nicejudoa vai naisjudoa?

Olin pitkään ainoa nainen Turun Judoseurassa. Tällä hetkellä Turun Judoseurassa on naisia lähes 30. Mielestäni Nicejudo on toiminut konseptina hyvin. Nicejudon lisäksi Turun Judoseurassa on Vetskumuijat-ryhmä, johon kuuluu veteraani-ikäisiä naisia, jotka tykkäävät treenailla keskenään aamupäivisin ja tekevät paljon esimerkiksi kataa. Nicejudon naiset ja Vetskumuijat tekevät seurayhteistyötä Raision Ryhdin naisten kanssa. Turun seudulla naiset ovat muutenkin kiinnostuneita kamppailu-urheilusta. Jussi Välimäen kevään Judon intensiivikurssilla puolet ryhmästä oli naisia.

Itse olen aina harjoitellut miesten ja poikien kanssa, usein ainoana naisena. Tulen jatkossakin harjoittelemaan, mutta naisten yhteiset treenit ovat jättäneet hyvän mielen, ja samalla olen saanut jakaa kokemuksia naisena judomaailmassa.

Naiset ovat tällä hetkellä voimakkaasti verkostoitumassa kansainvälisessä judoyhteisössä, ja esimerkiksi Britanniassa pidetään viikoittain naisten yhteisharjoituksia eri seurojen kesken. Ruotsalaisilla on naisten yhteisharjoituksia. Yhteistyötä on myös jonkin verran Pohjoismaissa veteraaninaisten kesken.

Toivottavasti Suomessakin saamme aktivoitua lisää naisia ja tyttöjä matolle ja pysymään toiminnassa mukana. Jigotain viimevuotinen naisten leiri oli hieno tapahtuma ja verkostoitumismahdollisuus suomalaisille judonaisille. Ehkäpä Tatamimatamit saavat kevään aikana vielä yhden yhteisharjoituksen järjestettyä.

Ansku Paavilainen

Nicejudoa voi seurata Instagramissa: @nicejudo_vetskumuijat

sekä Facebookissa: nicejudo&vetskumuijat