Pehmeän tien lapset ovat kuin yhtä perhettä

Kerimäen Judonoko yhdistää ihmisiä kuulussa kirkkopitäjässä.

 
29.3.2018

Kerimäen Judonokossa uusien junioreiden määrä on parin viime vuoden aikana kasvanut tasaisesti. Perheenlisäyksen myötä entinen dojo alkoi käydä ahtaaksi. Tatamialaa saatiinkin kasvatettua vuodenvaihteessa kuudestakymmenestä sataan neliöön, kun Judonoko vuokrasi entisen Kerimäen Siwan kiinteistön. Tämänhetkinen jäsenmäärä on 50, joista noin viidesosa aikuisia.

Pienessä pitäjäseurassa suurin osa lapsista ja aikuisista tuntee toisensa jo entuudestaan ja ryhmähenki on tiivis. Lisäksi judo erottuu edukseen muiden harrastusmahdollisuuksien joukosta. Kerimäellä muut urheiluseurat kattavat ainoastaan perinteiset lajit, kuten yleisurheilun, lentopallon ja hiihdon.

Vetäjät vertaa vailla

Harjoitukset pyörivät parin vastuuhenkilön voimin. Eniten tatamilla vietettyjä tunteja kertyy Janne Poikoselle, joka on vajaassa neljässä vuodessa ponnistanut omalta peruskurssiltaan junnujen ja yleisten treenien vastaavaksi vetäjäksi. Hänen asenteensa ja ohjaajantaitonsa selittävät sen, miksi yhä useampi lapsi Kerimäellä tykästyy lajiin.

“Harjoituksien pitää olla hauskoja ja motivoivia, niin junnuilla kuin aikuisillakin. Itse koen ohjaajana onnistuneeni, kun kuulen positiivisen kommentin tai näen hymyn. Siitä tiedän vieväni asioita oikeaan suuntaan", Poikonen sanoo.

Tekemisen ilon lisäksi hän haluaa lasten oppivan kamppailulajien arvomaailman sekä ottavan liikunnan osaksi tervettä elämää.

“Mitä kovempaa ja tavoitteellisemmin treenataan, sitä tärkeämpi on hyvä harjoitteluilmapiiri. Itse pyrin olemaan kannustava ja aidosti kiinnostunut ohjattavasta, myös koulu-, harrastus- ja muista hänelle tärkeistä asioista.”

Seurassa onkin ystävyyssuhteita yli harjoittelija-vetäjä-valmentajarajojen. Varttuneemmat jäsenet pitävät yhtä kuin perheenjäsenet.

Junnukilpailijoiden treeneistä arkiviikolla vastaa Marko Vauhkonen. Tuoretta verta on vaikea saada ohjaajatiimiin, sillä peruskoulunsa päättäneiden judokoiden on muutettava opiskelujen perässä muille paikkakunnille.

Nuoret judokat pyrkivät kotipaikalla käydessään jakaamaan maailmalla saamaansa oppia, mutta se ei ratkaise vetäjäpulaa. Aikuisina aloittavat judokat ovat siten kullanarvoisia - jos he innostuvat lajista, se varmistaa myös junioritoiminnan jatkoa.

Judonokosta on vuosikymmenten saatossa ponnahtanut tasaisesti SM- ja kansainvälisen tason kilpailijoita. Heitä ovat olleet muun muassa Kari Päivinen, Jussi Huttunen, Sanna Merta (os. Laitinen), Kaisu Redsven ja Marianne Kosonen.

Tästä kiitos kuuluu seuran perustajalle ja valmentajalle Michael “Miha” Geppertille. Hän on tehnyt menestyjien kanssa perusteellisen pohjatyön ja kulkenut kilpailu- ja leirimatkoilla ympäri Suomea ja Eurooppaa. Iltatöidensä vuoksi sensei Geppert pääsee tatamille ainoastaan viikonloppuisin ja loma-aikoina, mutta on valmennettaville tavoitettavissa aina tarvittaessa.

Talkootyöllä tavoitteisiin

Judonoko on aktiivinen myös tatamin ulkopuolella. Kilpailutoimintaa tukeakseen judokat ja heidän vanhempansa käyvät kuukausittain siivoamassa paikallista puusahaamoa. Lajinäytöksiä on pitkin vuotta kouluissa ja paikallisissa tapahtumissa. Maaliskuun puolivälissä Judonoko järjesti perinteeksi muodostuneen viikonloppuleirin, jo kuudetta vuotta peräkkäin. Miten piskuinen piirimme pyörittää tällaista toimintaa?

Maaseudun kasvatteina on opittu, että yhteistyö ja työnteko kantavat hedelmää. Talkoot tehdään sovitusti, olipa paikalla kolme tai kolmekymmentä osallistujaa. Työtunneilla on  taipumusta kasautua tunnollisimmille työmyyrille, mutta sitä on pyritty vähentämään esimerkiksi jokaisen perheen velvoitteella osallistua sahansiivoukseen kerran vuodessa.

Seuran aktiiviporukalta löytyy ideoita ja rohkeutta toiminnan laajentamiseen edelleenkin. Tämän vuoden leirillä ohjelmassa oli judoharjoitusten lisäksi seikkailuretki kirkonkylällä ja sisätemppurata. Toukokuun 19. päivänä Judonoko järjestää seuran historian ensimmäisen Itä-Judo Openin.

Kososen judosiskot

Monesti kuulee judopiireissä puhuttavan Judonokon Kososista. Miksi Kososia on niin paljon ja kuka on kenellekin sukua?

Ensinnäkin Kerimäki teki viitisen vuotta sitten kuntaliitoksen Savonlinnan kanssa. Väestötietojärjestelmän mukaan Kososia on Suomen paikkakunnista määrällisesti eniten Savonlinnassa. Ei siis ihme, että judoseuraankin on useampi kertynyt.

Osan kunniasta allekirjoittanut kuitenkin ottaa: houkuttelin serkuntyttöni Tiia Kososen lajin pariin, kun kaipasin oman kokoista ja ikäistä harjoittelukaveria. Tiian pikkusisko Sanna Kosonen halusi kokeilla lajia isosiskonsa jalanjäljissä. Ja heidän äitinsä, serkkuni Virpi Kosonen, tuli myös treeneihin pari vuotta sitten mukaan kuntoilumielessä. Nelli Kosonen on eri Kososia, mutta emme pahastu, jos joku meitä sisaruksiksi sanoo - olemmehan kuitenkin samaa judoperhettä.

Teksti: Marianne Kosonen

Leirikuvat: Nelli Kosonen ja Sanna Kosonen

Faktoja Kerimäen Judonokosta

  • Sijaitsee maailman suurimman puukirkon pitäjässä.

  • “Judonoko” tarkoittaa vapaasti käännettynä “pehmeän tien lapset”.

  • Perustettu 1996, judotoiminta Kerimäellä alkanut 1993.