Sukupolven vaihdos onnistui 30-vuotiaassa Hontai Judossa

Vuosi 2020 on Pohjois-Helsingissä toimivalle Hontai Judolle erityinen vuosi. Seura täyttää 30 vuotta ja lisäksi seuran perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja Staffan Lindgren luopuu hallitustyöskentelystä. Uutena puheenjohtajana aloitti vuoden 2020 alusta Timo Kuusimurto, joka on ollut vasta muutaman vuoden mukana seuran toiminnassa.

 
27.2.2020

Kuten monen vapaaehtoisvoimin pyörivän urheiluseuran, myös Hontai Judon alkuaikojen toimintaa leimaa kahden judohullun, tässä tapauksessa Staffan ja Satu Lindgrenin pyyteetön työ judon sekä lasten- ja nuorten liikunnan hyväksi. Yliopistoseura Finndaissa toisensa vuonna 1976 tavannut pariskunta halusi tarjota omille (Stella, Stefan ja Sixten) sekä alueen muille lapsille judoharrastuksen. He aloittivat judon opetuksen kerrostalokaksion olohuoneessa Pohjois-Helsingissä vuonna 1990. Judoliitolta saatiin lainaksi yhdeksän tatamipalaa, jotka mahdollistivat kahdenkymmenen hengen harjoitusryhmän. Mukaan ei voitu ottaa enempää harrastajia ennen kuin isommat tilat löytyivät muutaman vuoden kuluttua.

Uudet harrastajat löysivät seuran kauppojen ilmoitustauluille laitettujen mainosten, paikallislehden uutisten ja kesäisin järjestettävien kesäkurssien avulla. Nykyään ilmoitustaulut ovat vaihtuneet sosiaaliseen mediaan, mutta edelleen erilaiset lajiesittelyt- ja kokeilutilaisuudet ovat tärkeässä osassa seuran markkinoinnissa. Kolmessakymmenessä vuodessa Hontaista on kasvanut noin 120 jäsenen seura. Harjoituksia pyörii viikossa 14 ja niitä vetää parisenkymmentä ohjaajaa ja apuohjaajaa.

Pari vuotta sitten talkoovoimin tehdyn dojon laajennuksen ansiosta harjoittelupuitteet ovat nyt parhaat koko seuran historiassa. Harjoitusten määrää on voitu lisätä ja tiloja vuokrata mm. judokoulutuksiin. Voimaharjoittelua varten rakennettiin nurkkaus sekä tehtiin voimailuvälinehankintoja. Myös Etelä-Suomen Judo ry:n tatamivarasto sijaitsee seuran tiloissa.

Alussa oli rankkaa

Staffanille on vuosien saatossa kertynyt paljon hyvä muistoja seuran toiminnasta.

− Tärkeintä toiminnassa on aina ollut oppilaiden kokema oppimisen ja onnistumisen ilo. Lisäksi mieleen ovat jääneet yhteiset kilpailu- ja leirimatkat, joille lähdettiin usean auton letkoissa lasten vanhempien kera. Teimme myös ulkomaille suuntautuneita harjoittelu- ja kulttuurimatkoja esimerkiksi Espanjaan 1999, Italiaan 2004 ja Japaniin 2006 sekä 2012. Nämä sekä seuran järjestämät kilpailut ja omat leirit ovat olleet tärkeitä tekijöitä Hontain erinomaisen yhteishengen luomisessa, Staffan kertoo.

Alkuaikoina suuri haaste oli harjoitusten ohjaajien puute. Staffan ja Satu joutuivat hyvin pitkään ohjaamaan 6-8 harjoitusta viikossa. Montaa päivää ei jäänyt vapaaksi, kun viikonloppuisin oli usein vielä kisat.

− Minun harteillani oli vielä tuomari- ja graduointitoiminta, aluepäällikkönä toimiminen, yksi jakso Suomen Judoliiton hallituksessa tuomarivaliokunnan vetäjänä sekä pitkään jatkunut toiminta Dan-Kollegiossa ja katatoiminnassa, Staffan lisää.

Judokulttuuri on muuttunut

Kolmessakymmenessä vuodessa Staffan on havainnut harjoittelukulttuurin muutoksen.

Sitoutumattomuus harjoitteluun ja seuratoimintaan on hänen mielestään nykypäivän ilmiö ja haaste.

− Yleinen kiire ja stressi ovat levinneet myös harrastusten piiriin. Koulu- ja opiskelukiireet vaativat lapsilta ja nuorilta aikaa ja se on pois harjoituksiin osallistumisesta. Myös lasten vanhempien työkiireet vähentävät selvästi osallistumista yhteisiin hankkeisiin talkoohengessä.  

− Tällä hetkellä ohjaajien ja apuohjaajien toiminnassa näkyy paljon myös sellaista, että tullaan velvollisuudentuntoisesti ohjaamaan yksi tai kaksi harjoitusta viikossa, mutta muulloin ei aikaa dojolla vietetä. Oma harjoittelu jää helposti olemattomiin. Koko Suomen mittakaavassa olen huomannut, että viimeisen viiden - kuuden vuoden aikana on palattu yhä kapea-alaisempaan judoon, missä vain kilpailumenestyksellä tuntuu olevan merkitystä. Tämä ei kannusta ohjaajia laajentamaan osaamistaan. Silloin judo kuihtuu kaikilla tasoilla, Staffan varoittaa.

Hontaissa vaalitaan kasvattajakulttuuria

Staffan toimi 30 vuotta seuran puheenjohtajana ja toiminnan suunnannäyttäjänä. Hän toivoo, että seurassa jatkettaisiin seuran nimen viitoittamalla linjalla. Hontai tarkoittaa aitoa, alkuperäistä, juuria.

− Toivon että Hontai Judo haluaa edelleen vaalia judon perustajan Jigoro Kanon tavoitteita painottamalla judoa keinona kasvaa ja kasvattaa harrastajiaan. Kano korosti judon harrastajan kehittymistä ”kolmen kulttuurin periaatteen” avulla: fyysinen, henkinen ja moraalinen kulttuuri. Judo on tapa kasvaa ihmisenä. HON kanji-merkki kuvaa puuta, tässä yhteydessä tulkinta on perusta, runko, juuret. TAI kanji-merkki kuvaa kirjaa, jotakin joka nojaa, lepää puun juurella. Tässä yhteydessä tulkinta on tieto, perinne, Staffan valistaa.

Staffan ei aio lopettaa judon parissa toimimista, vaikka puheenjohtajan pesti jäikin taakse.

− Tottakai jatkan omaa harjoittelua tilanteen mukaan sekä ylempien vöiden tukemista, katatoimintaa ja -tuomarointia. Kenties kirjoitan myös pienen Hontai Judon 30-vuotishistoriikin, Staffan paljastaa.

 

Uusi puheenjohtaja pyrkii johtamaan diplomaattisesti

Uusi puheenjohtaja Timo Kuusimurto aloitti Hontai Judossa judon harrastamisen vuonna 2013 kyllästyttyään istumaan tatamin laidalla oman poikansa harjoituksia katsellen. Innostus syttyi nopeasti ja vei erilaisiin tehtäviin seurassa. Sinivöinen Timo toimii lasten ryhmän ohjaajana sekä seuran jokavuotisen kilpailuviikonlopun kilpailupäällikkönä. Hän toimi seuran hallituksessa varapuheenjohtajana ja sihteerinä muutaman vuoden ennen puheenjohtajana aloittamista.

Timo uskoo työn kautta kertyneen hallinnollisen johtamisen olevan hyödyksi myös seuran johtamisessa.

− Osaan olla diplomaattinen, eikä työnohjaus ja projektisuunnittelukaan ole vierasta. Omaan hyvän suurten kokonaisuuksien hahmotuskyvyn ja olen ehkä jopa hieman pakko-oireinen järjestelmällisyyden suhteen, Timo kertoo.

Timo kertoo oikeastaan ajautuneensa puheenjohtajaksi. Muutama vuosi aiemmin hallituksessa ja sen ulkopuolella alkoi pikkuhiljaa kertyä yhä enemmän vastuutoimia koska hän havaitsi, että juuri hallinnossa hänen panoksestaan voisi olla apua seuralle. Kun Staffan ilmoitti, ettei olisi enää käytettävissä vuodesta 2020 lähtien puheenjohtajana, Timo alkoi harkita tosissani asettumista ehdolle Staffanin seuraajaksi. Keskustelut seuran pitkäaikaisten jäsenten kanssa antoi tuen ehdolle asettumisesta.

Staffan on jo useamman vuoden pyrkinyt siirtämään vastuitaan pikkuhiljaa muille. Kun hänet valittiin puheenjohtajaksi vielä vuodelle 2019, saatiin suora ilmoitus, että se tulee olemaan myös viimeinen. Ilmoitus antoi hallitukselle selvän viestin siitä, että Staffanin vastuutehtäviä on alettava siirtää muille.

− Varapuheenjohtajana olin koko vuoden 2019 tiiviisti seuraamassa Staffanin toimintaa. Hän piti minut aina ajan tasalla tekemisistään ja lisäsi minut cc:ksi kaikkeen hallintoon liittyvään sähköpostiliikenteeseen. Nyt ensimmäisenä puheenjohtajavuotenani Staffan on vielä hallinnossa mukana rahastonhoitajana sekä tarjoamassa apuja minulle, jos sitä satun tarvitsemaan. Mielestäni tällaisessa suuressa sukupolven vaihdoksessa Staffanin tapa hoitaa asia usean vuoden ajanjaksolla on ainut toimiva tapa.

Seuran yhteisöllisyys on säilyttämisen arvoinen

Mikä seuran toiminnassa on sitten Timon mielestä säilytettävän arvoista ja miten seuraa pitäisi kehittää tulevaisuudessa?

− Tätä pitäisi kysyä ennemminkin jäseniltä. Heidän tulee päättää, mihin suuntaan seuraa halutaan kehittää. Puheenjohtajan ja hallituksen tehtävänä on keksiä, miten tahtotila toteutetaan. Tietenkin helppona vastauksena tähän voisi antaa, että jäsenmäärää tulisi pyrkiä kasvattamaan. Omasta mielestäni suurin säilytettävän arvoinen asia on kuitenkin seuran yhteisöllisyys ja positiivinen ilmapiiri. 

Timo kertoo hallituksen keskittyvän ensimmäisenä vuotena lähinnä hallinnollisten asioiden päivittämiseen nykypäivään. Seuran säännötkin ovat pahasti vanhentuneet ja viestinnästä puuttuu suunnitelmallisuus.

− Toiminta ei omasta mielestäni vastaa myöskään nykyvanhempien toiveita, joista useat mieluummin maksaisivat ylimääräistä palvelusta kuin osallistuisivat itse toimintaan. Syksyllä 2020 olemme aloittamassa suuremman muutoksen liittyen harjoitusryhmiin. Tarkoituksena on tulevaisuudessa pystyä tarjoamaan useampia eritasoisia ohjattuja harjoituksia kaikille halukkaille sekä yhtenäistää opetusta seurassa. Tämä muutos on lähtöisin muutaman aktiiviohjaajan ehdotuksesta, Timo selvittää.

Staffan lähettää vielä terveiset uudelle puheenjohtajalle Timolle:

− Pyri toiminnallasi vakiinnuttamaan seuran toiminta riittävälle tasolle, mutta muista kuitenkin, että seura on olemassa jäseniään varten ja sen on palveltava heidän tarpeitaan.  Kannusta seuran jäseniä oppimaan uutta ja korottamaan vyöarvojaan osaamisen karttuessa. Judokan kasvu valkovöisestä aloittelijasta kokeneeksi mustaksi vyöksi pitää sisällään ihmisen kasvun lapsesta vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. Judon kautta saavutetut taidot edesauttavat judokan fyysistä ja henkistä hyvänoloa, mutta vielä tärkeämpää on yhteisen hyvän periaate, pyrkimys ottaa vastuuta paitsi itsestään myös muista sekä toimia yhteistä hyvää silmällä pitäen.

Timo lähettää puolestaan terveiset vanhalle puheenjohtajalle Staffanille:

− Suuri kiitos kaikesta ajasta ja työstä, jota olet vuosien varrella seuran vuoksi tehnyt. Mielestäni olet suoriutunut erinomaisesti seuran kehittämisessä ja vaikuttanut vahvasti siihen, että meillä on nyt seura, joka on kuin suuri perhe. Kunnioitan suuresti myös sitä, kuinka itse osasit valmistautua siirtämään seuran hallinnan eteenpäin. Toivon, että pysyt seuran toiminnassa vielä vuosia mukana, vaikka hallinnollisista tehtävistä oletkin pois jättäytynyt. Ehkä nyt löytyy taas aikaa tatamillekin useammin.

Kirjoittaja

Katri Forssell