Jorma Paasi:

Kataoppaiden tekeminen avasi ymmärryksen judon syvimmästä olemuksesta

Katatyöryhmän puheenjohtaja Jorma Paasi, 2 dan, on kirjoittanut kataoppaat kaikista kilpailukatoista. Työ avasi Paasin silmät katan perimmäisistä tarkoituksista, ja samalla hänestä tuli katan puolestapuhuja.

 
7.5.2019

Monelle judon harrastajalle kata on pakkopullaa, jota on tarvinnut opetella ainoastaan silloin, kun valmistaudutaan vyökokeeseen. Usein kuulee myös väitteitä, että katalla ei ole mitään tekemistä todellisen judon kanssa. Onko näin? Onko aika todellakin ajanut katan ohi, vai onko väitteen esittäjällä jäänyt jotakin ehkä ymmärtämättä? Miksi sitten IJF:n kansainvälisissä dan-vaatimuksissa on edelleen mukana katan osaaminen? Näissä vaatimuksissa kata saa sitä suuremman painoarvon mitä pitemmälle judossa edetään. Tai selittääkö pelkkä perinne sen, että olympiavoittaja ja moninkertainen maailmanmestari Kosei Inoue esittää nage-no-kataa tuhatpäiselle yleisölle?

Onko katassa sittenkin jotakin, joka olisi arvokasta oppia muutenkin kuin pelkästään vyökoetta varten?

Arttu Laitinen opetti minulle aikanaan, että katan opiskelussa on viisi vaihetta:

- ensimmäisellä tasolla opetellaan perustekniikat
- toisella tasolla saadaan tekniikat toimiviksi ja jonkinlainen kokonaisuus aikaiseksi
- kolmannella tasolla tutustutaan yksityiskohtiin, jotka edelleen parantavat kataa
- neljännellä tasolla aletaan löytää rytmiä ja tasapainoa tekemiseen yhdessä parin kanssa
- viidennellä tasolla tulee oivallus katan olemuksesta ja kataan tulee oma käsiala.

Monella judokalla katan harjoittelu on jäänyt vaiheeseen kaksi. Usein tämä onkin riittänyt siihen, että kokelas on päässyt vyökokeesta läpi. Vyökoetta varten on opeteltu katan näkyvin osuus eli tekniikat. Samalla on katan näkymätön osuus eli sen periaatteet jääneet ymmärtämättä.

Katan perusta on vanhoissa jujutsu-kouluissa. Niissä pääasiallinen harjoittelumuoto oli kata. Kata oli se tapa, jolla eri tekniikoita siirrettiin mestareilta jälkipolville. Katoja oli satoja ja monia niistä oli muokattu hieman, jotta mestareiden suurimmat ja vaarallisimmat salaisuudet eivät paljastuisi muille kuin aivan lähipiirille. Kata antoi myös mahdollisuuden harjoitella vaarallisia tekniikoita turvallisesti ilman loukkaantumisen pelkoa. Aseellisten tekniikoiden harjoitteleminen randorina olisikin vaatinut vähintään suojaavia varusteita.

Judon katat ovat kuin pienoisluentoja

Niihin on valittu pitkän kehitystyön tuloksena ne tekniikat, jotka mahdollisimman hyvin ja tyylipuhtaasti edustavat niitä periaatteita, joita kussakin katassa pyritään opettamaan. Esimerkiksi nage-no-katassa opetetaan kuzushia, tsukuria ja kakea eri tilanteissa sekä oikeaa ukemia. Uken roolihan on kataa suoritettaessa vähintään yhtä tärkeä kuin torinkin. Erityisen merkittävää nage-no-katassa on se, että se suoritetaan molemmin puolin. Aikanaan tämä oli suuri muutos jujutsun vain oikealle puolelle tehtäviin katoihin verrattuna.

Katan on monesti ymmärretty olevan vakio ja Kodokanissa kiveen hakattu. Kuitenkin kata muuttuu ja elää koko ajan. Samoin kuin kilpajudo on muuttunut, on myös kata muuttunut. Katan perusteet ovat pitkälti samoja kuin ennen, mutta perusteiden esittämistapa on muuttunut. Eri aikoina mestarit ovat painottaneet eri asioita.

Jokaisella katalla on oma kehityshistoriansa. Jigoro Kano esitteli nage-no-katan ja katame-no-katan alkuun 10 tekniikan sarjana. Hän laajensi molemmat melko nopeasti 15 tekniikkaan. Nage-no-katassa oli ensin kata-guruman tilalla sukui-nage. 1920-luvun filmeissä ja 1940-luvun oppaissa nähdään kummassakin polvikumarrus, joka oli koshiki-no-katan tapainen "konttaus". Vielä 80-luvulla katame-no-kataa opetettiin poistuloin, joissa ei ollut mitään yritystä. Pari rimpuilevaa nykäisyä eri suuntiin ja heti perään antautuminen. Uken piti kaiken lisäksi kannatella päätään irti tatamista koko osae-komi-wazan ajan.

Kime-no-katassa oli alkuun 10 tekniikkaa. Vasta 1906 se sai suunnilleen nykyisen muotonsa ja se laajennettiin 20 tekniikkaan.

Monelle mielikuva katasta on sen jäykkyys ja muodollisuus. Kano olisi voinut valita myös vapaamman esitysmuodon. Näin kataa vanhoissa filmeissä usein esitetäänkin. Kano perusteli katan muodollista puolta sillä, että antamalla kullekin tekniikalle tarkan muodon suorittaja pystyy keskittymään paremmin tekniikan hienouksiin ja välttämään loukkaantumisia. Lisäksi muoto tekee katasta myös esteettisesti kaunista ja helpommin seurattavaa. Kolmas tiukkaa muotoa puolustava seikka on se, että se jättää vähiten tilaa henkilökohtaisille tulkinnoille.

Monia kummastuttaneet välikävelyt ja konttaukset on lisätty katoihin paristakin syystä. Toisaalta  ne tekevät katasta eheämmän kokonaisuuden  ja toisaalta ne ovat osa Kanon tavoittelemaa fyysistä kasvatusta. Esimerkiksi katame-no-katan konttaukset ovat näin ollen osa treenausohjelmaa.

Kilpailu muuttaa kataa

Erityisen paljon kataa on viimeisen 15 vuoden aikana muuttanut katan kilpailutoiminta. Se on pakottanut eri judoyhteisöt yhtenäistämään käsityksiään katasta. Yhtenäistämisessä on kuitenkin vielä tekemistä. Se mikä eurooppalaisen ja japanilaisen kata-tuomarin silmissä voi olla yhdeksikön arvoinen suoritus, voi amerikkalaisen silmissä olla seitsemän arvoinen suoritus. Tämän eron voi havaita kansainvälisissä arvokilpailuissa.

Mutta mistä judoka voi tietää, miten kata pitää tehdä ja miten sitä voi oppia? Katan opiskelu on ollut pitkälle suullisen perimän varassa. Hyviä katakirjoja on todella vähän. Näistä Otaki&Draegerin 450-sivuinen kirja nage-no- ja katame-no-katasta on yksi harvoja ja se on noussut klassikoksi. Toinen ehkä vielä suurempi klassikko on Fukudan kirja ju-no-katasta. Suomenkielisiä katakirjoja ei ole julkaistu lainkaan. Judon yleisteoksissa kataa on käsitelty ja kuvailtu yleensä lyhyesti ja erittäin pienin kuvin. Kodokan text bookit, jotka kuvaavat kaikki tärkeimmät katat, olivat pitkään vain japaninkielisiä. Kun englanninkieliset käännökset ilmestyivät, niitä jaettiin alkuun vain suljetuille piireille. Nykyään nämä dokumentit ovat avoimesti saatavilla Kodokanin sivuilla ja suomennoksista osa on julkaistu Judoliiton sivuilla. Lisäksi Kodokan katojen opetusvideot löytyvät Youtubesta.

Kodokanin text bookien ohella IJF on julkaissut katojen arviointiperusteet. Ne on kirjoitettu tuomareiden apuvälineiksi kata-kilpailuihin ja määrittävät joitakin yksityiskohtia. Aloittelijoille ne eivät kuitenkaan anna kovin paljoa. Ne ovat paremminkin muistilistoja jo kataa osaavalle judokalle. Arviointiperusteiden käännökset on julkaistu Judoliiton sivuilla katatuomariaineiston alla.

Paras tapa oppia kataa on osallistua kata-koulutukseen. Aiemmin tämä olikin ainoa vaihtoehto. Varsinkaan suomenkielistä oppimateriaalia ei ole juuri ollut. Jokaisesta katasta on ollut olemassa joitakin suomenkielisiä irrallisia sivuja ja monisteita. Ne ovat kulkeneet kädestä käteen, kunhan on osannut kysellä oikeilta ihmisiltä. Tarkan ohjeistuksen puuttuminen ja kädestä pitäen opettaminen on merkinnyt myös sitä, että katoista on opetettu varsin erilaisia versioita. Kunakin aikana kataa opettaneet henkilöt ovat vahvasti vaikuttaneet siihen, mitä kukakin pitää Suomessa oikeana katana. Erityisesti Olli Paasimaa muistetaan ansiokkaana nage-no-katan ja katame-no-katan kouluttajana. Tein 90-luvun alussa Ollin kata-opetuksista videot, joihin joku on saattanut joskus törmätä. Myöhemmin videoita on julkaistu muitakin.

Vyökoe johti katan saloihin uppoutumiseen

Vuonna 2015 lupauduin ukeksi Keijo Saarelaisen 4. dan kokeeseen, enkä arvannut, mihin se voisi johtaa. Vyökokeeseen vaadittiin esitettäväksi Kodokan goshin-jutsu. Olimme harjoitelleet sitä aiemminkin ja käyneet jo useammalla Seppo Kontion vetämällä kurssilla. Huomasimme kuitenkin pian, että tarvitsemme lisää tietoa ja opastusta. Maaseudun pojilla ei vain ollut ketään, kuka voisi opettaa. Onneksi meillä oli mahdollisuus käydä silloin tällöin Helsingissä Sepon ja Artun opissa. Päivittäistä ohjausta tämä ei kuitenkaan korvannut.

Sain käsiini Kodokan text bookin ja ajattelin kääntää sen avainkohdat opiskelun helpottamiseksi. Pelkkien avainkohtien kääntäminen laajeni nopeasti koko text bookin kääntämiseksi. Ongelma vain oli monessa kohtaa kehnohko englannikielinen käännös ja sen sisältämät ilmeiset virheet. Kun valokuvien käyttöön ei saatu lupaa, oli valokuvauskin tehtävä uudestaan.

Käännöstyön aikana harjoittelimme Keijon kanssa lisää goshin-jutsua ja kävimme myös kilpailuissa kokeilemassa, olemmeko oikeilla jäljillä. Kilpailuihin osallistuminen oli erittäin hyvä tapa saada perusteltu palaute omasta katasta. Otimme harjoitteluun mukaan myös katame-no-katan, jossa aloin kilpailla Leo Monosen parina. Tähänkin text bookiin piti siis tutustua, ja huomasin pian tekeväni käännöstä siitäkin. Havaitsimme, että Kodokan text bookit eivät mene kovin syvälle itse tekniikoihin tai niiden perusteisiin. Text book kertoo vain, miten tekniikka tehdään, mutta mitä tekniikan takana on tai miksi se suoritetaan tietyllä tavalla ei juurikaan puututa. Esimerkiksi katame-no-katassa kerrotaan esimerkinomaisesti, miten uke yrittää poistuloja, mutta ei lainkaan sitä, mitä tori tekee pitääkseen uken sidonnassa.

Arttu Laitisen innoittamana pyysin useita suomalaisia kataan perehtyneitä senseitä auttamaan kata-käännösten kanssa. Sain koolle erittäin asiantuntevan joukon. Artun lisäksi Staffan Lindgren, Hannu Mustonen, Seppo Kontio, Mikko Tuominen, Peter Mickelsson, Jaakko Hannula ja Samu Laitinen tulivat apuun. Heidän valvonnassaan ja tukemana käänsin muutaman vuoden aikana Kodokan text bookit nage-no-katasta ju-no-kataan. Lisäksi kuvasin kaikki valokuvat.

Kun työn alla oli kaksi ensimmäistä text bookia, aloin kirjoittaa tekstiin lisähuomautuksia niistä opeista ja neuvoista, joita asiantuntijaraati oli meille antanut. Pyrkimyksenä oli tuoda esiin taustoja ja kertoa yksityiskohtia, jotka olivat jääneet kirjallisissa lähteissä tai videoissa piiloon. Käytännössä siitä tuli myös kertomus niistä virheistä, joita olimme matkan varrella itse tehneet. Taustatietoa löytyi lisäksi netistä Kodokanin pitämistä kata-klinikoista.

Tavoitteena yhtenäinen näkemys

Tavoitteeksi muodostui dokumentoida yhtenäinen suomalainen näkemys siitä, miten kukin tekniikka tulisi tehdä. Tässä auttoi suuresti asiantuntijaraadin kansainvälisten kata-tuomareiden antama palaute. Sain heiltä jatkuvasti kommentteja ja korjausehdotuksia kirjoitustyön edistyessä.

Kodokan text bookin ja lisäohjeiden pitäminen samassa tekstissä ei kuitenkaan tuntunut toimivalta ratkaisulta ja aiheutti sekaannusta, joten päätin kirjoittaa jokaisen tekniikan alusta pitäen uusiksi ja jokaisesta katasta oman oppaan. Opas tulisi text book -käännöksen rinnalle. Käännös kertoisi Kodokanin näkemyksen katasta, ja opas menisi syvemmälle katan yksityiskohtiin.

Katassa kilpaileminen toi väkisinkin eteen kysymyksen siitä mikä tekee katasta hyvän? Miten kataa voi arvioida ja mitä katassa pitää näkyä? Mikä on se tieto, jota kyseinen kata yrittää välittää ja opettaa? Oma käsitys suoritetun katan hyvyydestä ei oikeastaan koskaan käynyt yksiin tuomareiden näkemysten kanssa. Mutta toisaalta omien suoritusten näkeminen videolta ei myöskään käynyt yksiin oman mielikuvan kanssa.

Kisoissa näki jatkuvasti todella hyviä katoja, joihin omaa suoritusta saattoi verrata. Katat olivat tasoltaan sellaisia, joita harvemmin näkee vyökokeissa. Vähitellen silmä alkoi nähdä ja erottaa näistä suorituksista niitä asioita, joita katassa oli tarkoitus esittää. Periaatteet alkoivat hahmottua. Näiden asioiden tuominen esiin omassa katassa vaati kuitenkin yllättävän paljon toistoja ja hikeä. Hyvänä puolena oli se, että ukemeihin tuli varmuutta ja lihaskunto alkoi kohota. 

Kilpaileminen merkitsi myös sitä, että mitä syvemmälle kuhunkin kataan uppoutui, sitä enemmän yksityiskohtia siitä paljastui. Entä jos tori tekee hieman toisella tavalla, mitä uke silloin tekee? Esimerkiksi, jos tori reagoi väärin tai liian hitaasti, onko uken silloin järkevämpää yrittääkin jotakin muuta, kuin mitä kataan on kirjoitettu? Sen sijaan, että olisimme harjoitelleet vain tiettyjä kaavamaisia liikesarjoja, niiden takaa alkoi paljastua kokonainen vaihtoehtojen maailma. Katassa oli järkeä ainoastaan silloin, kun sekä tori, että uke suorittivat juuri oikeat liikkeet ja juuri oikeaan aikaan. Kata alkoi elää ja sen kautta alkoi oppia. Ehkä olimme juuri siirtymässä tasolle kolme.

Kirjoittaminen eteni sangen hyvin ja se oli palkitsevaa. Eniten varmaankin siksi, että se pakotti minut opettelemaan kaikki katat ainakin jollakin tarkkuudella itse. Kun ei ollut vyökokeen tuomaa painetta niskassa, pystyi keskittymään kussakin katassa muuhunkin kuin vain liikesarjojen opetteluun, ja yhdestä katasta saatua oppia saattoi soveltaa toiseen kataan. Samoja judon periaatteita niissä kaikissa kerrataan. Jossakin vaiheessa huomasin käyttäväni omassa opetuksessani katasta oppimiani asioita.

Valokuviin onnistuin houkuttelemaan moninkertaisia Suomen mestareita. Oikeastaan heitä ei tarvinnut edes houkutella. He olivat innokkaita osallistumaan tähän projektiin. Sokerina pohjalla oli se, kun pääsin valokuvaamaan ju-no-katan kolminkertaisten maailmanmestareiden Wolfgang Dax-Romswinkelin ja Ulla Loosenin suorittamana. Wolfgang on auttanut minua myös ju-no-katan yksityiskohtien kanssa.

Käännökset ovat nyt valmiina nage-no-katasta, katame-no-katasta, kime-no-katasta, ju-no-katasta ja Kodokan goshin-jutsusta. Näihin katoihin syvemmälle menevät oppaat ovat valmiina kaikista muista paitsi ju-no-katasta. Se valmistunee kesään mennessä.

Oppaat on kirjoitettu tukemaan itseopiskelua kunkin katan perusteista. Niiden avulla voi päästä tasolle, jossa suurempia teknisiä virheitä ei katassa pitäisi olla.  Pelkästään näitä oppaita lukemalla ei judoka kuitenkaan valitettavasti pääse tasolle neljä tai viisi. Ylimmille tasoille ei pääse muuten kuin harjoittelemalla kataa ahkerasti pätevien opettajien johdolla.

Rytmiä, harmoniaa ja syvimmän olemuksen oivaltamista ei opita kirjoista eikä hetkessä. Toivottavasti nämä käännökset ja oppaat auttavat kuitenkin judokaa kehittymään ja pääsemään katan opiskelussa alkuun. Tie on pitkä, mutta se on ainakin minulle tuonut koko ajan uutta oppia judosta.

Mitä korkeammalla vyö-arvoissa judoka etenee, sitä enemmän häneltä vaaditaan opettajan taitoja. Jokaisen judokan kilpaura loppuu joskus, mutta opettajan ura ei välttämättä koskaan. Tätähän myös vyöjärjestelmä korostaa. Ylemmät vyöt ovat opettajia ja varsinkin daneilta testataan vyökokeessa kykyä olla opettaja.

Kata ei ole vyökokeessa mukana historiallisista syistä. Se antaa graduoitsijalle hyvän työkalun arvioida kokelaan kykyä esittää tekniikat siten, että katasta samalla näkyy sekä oma tekninen osaaminen että kyky välittää katan sisältämät periaatteet muille. Kosei Inouen nage-no-kata-esitys on samalla kertaa opetustilaisuus siitä, miten tekniikat tulee tehdä sekä luento oikea-aikaisen kuzushin, tsukurin ja kaken merkityksestä.

Ainakin minulle katassa on mieltä, ei pakkopullana, vaan yhtenä harjoitusmenetelmänä, joka antaa vanhemmallekin mahdollisuuden harjoitella täysipainoisesti ja tavoitteellisesti vailla randorin mukanaan tuomaa loukkaantumisen riskiä. Katassa on sittenkin mieltä!

Kataoppaiden tiedustelut:  judo.kata@elisanet.fi.

 

Kirjoittaja Jorma Paasi, 2. dan, on 64-vuotias kotkalainen eläkeläinen ja Judoliiton katatyöryhmän puheenjohtaja.

Kirjoittaja

Jorma Paasi