Repullinen jalkaheittoja evääksi kotitatamille

Lapin judoshamaani Esa Kakko näytti seuravalmentajille mallia tekniikan opettamisessa.

 
18.10.2018

"Paljon on kotiin viemisiä. Voisi sanoa, että ainakin jalkaheitoista lähtee repullinen eväitä mukaan Chikaran salille", lapsia seurassaan ohjaava Sofia Lehtonen sanoo. Repun täytettä jakoi Lapin judoshamaani Esa Kakko, joka veti seuravalmentajien tekniikkakoulutuksen Pajulahden tatamilla syyskuun lopussa.

Lehtosen tavoin muutkin parikymmentä seuravalmentajaa täyttivät omat reppunsa Esan opeilla, sillä palautekeskustelu oli pelkkää kehua ja positiivisia mielikuvia. Esan metodit ja opetuksen taso olivat seuravalmentajilla hyvin tiedossa. Jokainen oli osannut varata riittävän ison repun, jotta kaikki tärkeät seikat saatiin mahtumaan ja purettavaksi kotitatameilla.

Valmentajajoukko imi jalkatekniikoiden ideaa tiukan keskittyneesti. Koulutuksen päätöspäivänä Pajiksen tatamille pölähti vielä Lahden Judoseuran juniorijudokoita, joita Esa opetti koulutettavien seuratessa ja havainnoidessa.

Pala palalta

"Mieleeni jäi se, kuinka tärkeätä on palastella opetettavaa aihetta, ja se, ettei siinä pidetä kiirettä. Esa kokosi porukan hienosti yhteen välikohdissa, ennen kuin aloitettiin uutta ja vaikeampaa aihetta. Huomasin, kuinka kiinnostuneita lapset olivat näissä välikohdissa. Rauhallinen toiminta ja jaksottaminen edisti oppimista", Sofia kuvaili.

Vaikka Sofia vetää Chikarassa lasten peruskurssia, hän tarkastelee judoa paljolti kilpailijan silmin. Hänen oma heittovalikoimansa joutuikin uudelleenarviointiin, sillä jos ouchi on purrut vastustajiin, eivät kouchigari, sasaetsurikomiashi ja deashibarai ole olleet kisasuosikkien joukossa.

"Näitä tekniikoita voisin ruveta tekemään ja opettamaan ihan uudella tavalla. Nyt minulla on varmempi olo siitä, miten niitä voisin opettaa. Tulen varmaankin miettimään huolellisemmin, mitä opettamistilanteessa teen. Siitä ei ole vielä tietoa, miten se alkaa näkyä randorissa."

Esan mielestä opettamisessa pitää aina mennä omalle epämukavuusalueelle. Näin kävi nytkin. Judoliiton toiveena koulutuksen teemaksi olivat jalkatekniikat, jotka Esan mukaan ovat hänelle juuri sitä epämukavuusaluetta.

"Jalkatekniikat ovat vaikeita tekniikoita, ja nyt vanhempana pitää opetella niitä, mitä ei nuorempana tullut tehtyä kovinkaan paljon. Jos osotogari suljetaan pois, niin jalkaheittoja on vaikeata tehdä voimalla. Jalkaheitoissa pitäisi näkyä sellainen harmoninen toiminta. Se ei voi korostua käsiin tai jalkoihin, vaan on pyrittävä koko vartalon harmoniseen toimintaan", Esa selittää.

Esalla on koko ajan oppimisen palo.

"Tällä iällä ei enää tehdä mitään hullutuksia, mutta yritän kehittää tekniikoitani. Hidari uchimata on aika kova sana. Sen kun opin, niin voin jakaa oppiani muille."

Kurssilaisiaan Esa jaksoi kehua esimerkillisestä keskittymisestä ja huomautti, ettei hän ole koskaan aikaisemmin pitänyt tällaista kurssia.

"Nyt tuli opettajia oppimaan. Siinä näkyi se, että minun ei tarvinnut koko ajan syöttää asioita niin, että mielenkiinto säilyisi. Joukko teki kutakin asiaa, jonka pyysin tekemään, kunnes keskeytin. Motivaatio oli tavallaan kuin maajoukkuemotivaatio."

Vaikka Esan opettajankykyjä arvostetaan, hän osaa ja uskaltaa kyseenalaistaa omat kykynsä ja toivoo samaa muiltakin.

"Jos joitakin asioita tekee pitkään, on hyvä kyseenalaistaa joskus tekemisiään. Minusta tuntuu, että ainakin meillä vanhoilla opettajilla usko omaan erehtymättömyyteen ja kaikkivaltiuteen on asia, jota on syytä tarkistaa."

Ei happea hukkaan

Esa muistuttaa, ettei opettamisen taito ole vain joidenkin erityisominaisuus, vaan opettamista pystyy oppimaan.

"Tietenkin niinkin älyttömän kulunut fraasi kuin ihmisen kohtaaminen on todella tärkeätä. Kun Mattia tai Maijaa ei haluta tehdä jotakin, niin komento ”Tehkää hyvin” ei nappaa ketään. Happea menee hukkaan. Mutta jos saat sen ihmisen kiinni, niin asiat voivat muuttua hyvään suuntaan."

Esa ei tuhlaa happea myöskään äänenkäytössään. Seuravalmentajat panivat merkille, että opetustilanteissa Esa ei korottanut ääntään, vaan puhui rauhallisella ja aika ajoin jopa  huomattavan hiljaisella äänellä. Sen sijaan, että opetettavat olisivat pyytäneet kuuluvampaa ääntä, he oivalsivat terästää omaa kuuloaan ja keskittyä kuuntelemaan.

Esa onkin joskus maininnut, että huutavalla äänellä puhuvaa ihmistä ei tarvitse ottaa vakavasti.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valtasaari

Esa Kakon tavat opettaa kouchigari, ouchigari, deashbarai, sasaetsurikomiashi ja niiden kombinaatioita  voit katsoa Judolehden videoilta.